Näin minusta tuli päiväkirjaihminen

Tässä artikkelissa kerron, mitä olen oppinut 45 vuotta kestäneellä päiväkirjataipaleellani ja jaan joitain tärkeimmistä menetelmistä ja oivalluksista, joita on kertynyt matkan varrella.

Kun täytin 11 vuotta, sain syntymäpäivälahjaksi ensimmäisen päiväkirjani

Se oli myrkynvihreä, siinä oli topatut kannet ja kannessa kuva kirjoittavasta tytöstä.

Ja tietenkin kirjassa oli lukko. Tosin en ihan luottanut siihen.

Päiväkirjan lukemista kauheampaa yksityisyyden loukkausta en voinut kuvitellakaan.

Kirjontatyö: Iraiida Lukka-De Groot

Olisipa äiti nähnyt päiväkirjani, mutta onneksi ei nähnyt

Varhaisnuoruuden päiväkirjani olivat hapuilevia yrityksiä löytää jotain kirjoitettavaksi sopivaa.

Tulenarat aiheet olivat poissuljettuja, sillä päiväkirjan joutuminen vääriin käsiin olisi ollut todellinen katastrofi.

Myöhemmässä nuoruudessa kuitenkin tajusin: tunteistani ja ajatuksistani minun tarvitsee silti kirjoittaa. Niille, jos mille kaipasin kuulijaa. Ja muutenkaan en enää jaksanut olla niin tarkka.

Jossain piti myös puida viikonloppureissujen saldoa. Kuka teki mitäkin ja mitä muistin, mitä en.

Johonkin piti purkaa ihmissuhdepulmia, toiveita, kaipuita ja pettymyksiä.

Jossain piti puhua siitäkin, mistä ei voinut puhua kenellekään. Jotkin salaisuudet, pelot ja epäilykset olivat liian suuria uskottaviksi yhdellekään elävälle sielulle.

Ja niin kirjoitin vihkotolkulla, pienellä ja säntillisellä käsialalla

Päiväkirjasta löysin paikan, jossa minulla oli tilaa ajatella mitä ajattelin, tuntea mitä tunsin ja olla mitä olin.

Päiväkirjassa sain olla epätoivoinen, vihainen ja varovaisen toiveikas. Jankuttaa, märehtiä ja syytellä.

Tehdä suuria suunnitelmia ja hylätä ne. Aloittaa uuden elämän joka maanantai ja lopettaa sen tiistaina.

Ihan vapaasti. Kellään ei ollut tähän mitään sanomista. Eihän kukaan edes tiennyt.

Oletko sinä kirjoittanut/kirjoitatko päiväkirjaa?

Jos, niin mistä kirjoitat?

Kirjoitatko säännöllisesti vai silloin, kun inspiraatio iskee?

Mitä kirjoittamisesi antaa ja mahdollistaa sinulle?

Elämäkertakirjan sivu: Iraiida Lukka-De Groot

Intuitiivisesta kirjoittajasta tietoiseksi kirjoitusmenetelmien käyttäjäksi

Hyvin pitkään kirjoitin päiväkirjaa niin kuin sitä varmaan tavallisimmin kirjoitetaan – suoraa tajunnanvirtaa ja vuodatusta paperille.

Se palveli kohtuullisen hyvin – en ollut koskaan yksin, aina oli myötämielinen kumppani mukana.

Vasta myöhemmin opin, että tämä ei ole ollenkaan ainoa eikä edes paras tapa kirjoittaa, vaan että kirjoittamisesta voisi saada paljon enemmän irti, kun sitä lähestyy tietoisemmin ja järjestelmällisemmin.

Minusta onkin tullut aivan toisenlainen päiväkirjaihminen.

Enää pitkään aikaan kirjoittamiseni ei ole ollut pelkästään ajatusten suoltamista paperille, vaan myös paljon tietoisempaa elämän ja omien ajatusmallien tutkimista.

Matkan varrella mukaan on tarttunut melkoinen määrä kirjoitustehtäviä ja lähestymistapoja kirjoittamiseen – osa niistä löytyy täältä: https://liisauusitaloarola.fi/kauppa/ohjeet/.

Muutama kirjoittamista käsittelevä tai hyödyntävä kirja on kuitenkin noussut ylitse muiden. Ehkä siksikin, että olen kohdannut ne juuri silloin, kun tarve on ollut suurin.

Kirjoittamismenetelmien 3 kärjessä

Tie luovuuteen

Sain Julia Cameronin klassikkoteoksen Tie Luovuuteen (Like 1997) käsiini juuri silloin kun sitä eniten tarvitsin.

Olin irtisanoutunut työpaikastani, tiesin että uutta en voi enkä halua hakea, ja jotain kertakaikkiaan uutta oli keksittävä.

Samaan aikaan tietysti itsetuntoni oli pohjamudissa ja mietin vakavasti, onko minusta ikinä mihinkään omalla tai millään muullakaan alalla.

Cameronin 12 viikon ohjelma auttoi minut ylös surkeudestani. Ei toki yksistään, mutta kirjan läpityöskentely antoi vahvan mallin siitä, miten omaan mieleen juurtuneita elämässä etenemisen esteitä voi saada näkyville ja purkaa hyvin mietittyjen kirjoitusharjoitusten avulla.

Cameronhan ei suinkaan pidä luovuutta taiteilijoitten yksinoikeutena, vaan enemmänkin osana kaikkea elävää elämää.

Jotain samanlaista halusin joskus itsekin tehdä.

Cameronin kirjan tunnetuin perusharjoitus on Aamusivut. Aamusivuilla tekstiä saa suoltaa aivan vapaasti. Kaikki mitä mielessä liikkuu, kelpaa kirjoitettavaksi.

Itse olen kehittänyt rutiinin, jossa Aamusivujen vapaata tajunnanvirtaa seuraa tiukempi kysymys: mihin kolmeen asiaan ajattelit tänään keskittyä?

Hyvin erilaisilla kirjoittamisen, ajattelemisen ja jäsentämisen tavoilla on oma paikkansa kullakin.

Tässä hiukan enemmän asiaa ja video-ohje Aamusivuihin

4 kysymystä, jotka voivat muuttaa elämäsi

Hiukan myöhemmin tutustuin toiseen tärkeäksi tulleeseen kirjaan. Tämä oli Byron Katien 4 kysymystä, jotka voivat muuttaa elämäsi (Minä Olen 2003).

Julia Cameronin lailla Byron Katiekin kehitti menetelmänsä pitkälti vastauksena oman elämänsä kriisiin.

Se, mitä syntyi, oli nerokkain tietämäni psykoterapioissakin käytetyn sokraattisen kyselyn muoto.

Sokraattisessa kyselyssä ideana on saada näkyville omien ajatusten epäloogisuus ja kantamattomuus. Ja tämän Byron Katien kysymykset tekevät suorastaan suorastaan inhottavan tehokkaasti.

Kun aikanaan parisuhteessani oli hankalaa, istuin joskus tuntikausia kirjoittamassa vastauksia neljään kysymykseen.

Ja kyllä vain, mikään ei ollut niinkuin ensin ajattelin.

Eikä oikeastaan missään asiassa kannattanut toimia niinkuin ensin olisi tehnyt mieli.

Neljän kysymyksen menetelmä on kolmiosainen

Ensimmäisessä vaiheessa sinun on tehtävä hieman pohjatyötä.

Voit käydä tulostamassa itsellesi ”Tuomitse lähimmäisesi” -lomakkeen ja tarkat ohjeet osoitteessa http://thework.com/sites/thework/downloads/intl/JYN_Finnish.pdf tai vastata lyhyesti seuraaviin kysymyksiin. Kirjoita vastauksesi muistiin, niin sinun on helpompi edetä seuraaviin vaiheisiin. 

  1. Kuka saa sinut loukkaantumaan, pettymään, suuttumaan tai hämmentymään juuri nyt? 
  2. Mitä ajattelet hänestä tässä tilanteessa? 
  3. Mitä hänen pitäisi tehdä, että sinusta tuntuisi paremmalta? 
  4. Mitä et halua enää koskaan kokea vastaavassa tilanteessa? 

Tehtävän toisessa vaiheessa tehtävänäsi on tutkia jokaista äsken kirjaamaasi väitettä neljän kysymyksen avulla.

  1. Onko se totta? 
  2. Voitko aivan varmasti tietää, että se on totta? Esitä todisteet. 
  3. Mitä tapahtuu, kun uskot tuohon ajatukseen? 
  4. Mitä tapahtuisi, jos jonain aamuna et enää pystyisikään uskomaan tuohon ajatukseen? Mitä ajattelisit? Mitä tuntisit? Kuka olisit? 

Tehtävän kolmannessa vaiheessa tehtävänäsi on tutkia alkuperäisiä väitteitäsi kääntämällä ne villisti ympäri. Itse Freud aikanaan sanoi, että alitajunta ei tunne negaatiota. Niinpä kun jokin idea tulee meille mieleen, se saattaakin olla jo valmiiksi vääristynyt. Kokeile käännöksiä ja tunnustele, milloin niissä välähtää totuus: 

Käännä toiseen kohdistamasi syytös itseesi: esimerkiksi minä olen ylimielinen pomottaja. Vaihda roolit: minä en ole kiinnostunut esimieheni ajatuksista. Kääntele lausetta eri tavoin nurinpäin: Minä en ole kiinnostunut omista ajatuksistani. Esimieheni on kiinnostunut ajatuksistani. Minäkin olisin kiinnostunut ajatuksistani, jos kuuntelisin itseäni. Jos käsittelet väitettä kohdassa ”en halua enää”, käännä se muotoon ”odotan innolla, että…”: Odotan innolla, että tunnen itseni tyhmäksi ja turhaksi. Hmm? 

Tehtävä esimerkkeineen löytyy kirjastani Uuvuksissa (Tuuma 2019)

Journal to the Self

Kun olin jo pitkän aikaa käyttänyt kirjoittamismenetelmiä sekä oman elämän asioitteni selvittämisessä että asiakkaitten kanssa, aloin kaivata parempaa kokonaiskuvaa kirjoittamiseen terapeuttisena välineenä.

Oli selvää, että kirjoittamisella, kuten kaikilla muillakin välineillä, täytyy olla omat rajoituksensa, vahvuutensa ja suoranaiset riskinsä.

Isoimmat rajoitukset eivät kuitenkaan liity koulutuksen tai kirjoituskokemuksen määrään.

Sen sijaan pulmaksi voi tulla se, jos kirjoittaessaan joko ei pääse yhteyteen tunteittensa kanssa, tai jos ne päinvastoin käyvät ylitsepääsemättömän voimakkaiksi.

Silloin tarvitaan säätelyn keinoja, jarruja ja kaasua. Ja kuten kaikessa muussakin terapeuttisesti vaikuttavassa työskentelyssä, jarrut on saatava käyttökuntoon ensinnä.

Vasta sitten voi painaa kaasua.

Kirjallisuusterapeutti Kay Adams huomasi työssään juuri tämän. Adamsin asiakkaiden elämä ei ollut helpoimmasta päästä, sillä hän työskenteli uransa alkupuolella muun muassa vankilassa ja muissa suljetuissa laitoksissa.

Kun vangit lähtivät kirjoittamaan omasta elämästään, ahdistus kaikesta koetusta nousi joskus sietämättömiin mittoihin.

Adams näki, ettei tämä ollut mielekästä eikä hyödyttänyt heitä, vaan kirjoittamisen terapeuttisuus oli varmistettava luomalla kirjoittamistilanteeseen ahdistuksen säätelyä tukevaa rakennetta.

Niinpä Adams kehitti valikoiman tehtäviä, jotka hän järjesti sen mukaan, miten paljon rakennetta, rajoja ja kannattelua tehtävät sisälsivät jo itsessään.

Jo yksistään aikaraja riitti pitämään tunteita aisoissa. On aivan erilaista kirjoittaa jostain elämänsä vaiheesta tai tapahtumasta 7 minuutin ajan kuin kirjoittaa siitä rajattoman ajan puitteissa kaikki, mitä mieleen tulee.

Lisäksi kirjoittamista ja sen nostattamia tuntemuksia voitiin säädellä muun muassa sillä, millaisesta näkökulmista aihetta lähestyttiin.

On eri asia kirjoittaa esimerkiksi riitatilanteesta omasta näkökulmastaan tai toisen osapuolen silmin tilannetta tarkastellen.

Adamsin kirja Journal to the Self (Grand Central Publishing, 1990) antoi viimein kaipaamani ammatillisen raamin kirjoittamiselle ja kaikelle mitä siihen liittyy.

Sinäkin voi luoda kirjoittamisellesi turvalliset puitteet noudattamalla Kay Adamsin kirjoittajan muistisääntöjä.

Muistilista päiväkirjakohtaamisiin itsesi kanssa

  • Ota itsesi vastaan lämpimästi
  • Tunnustele mielessäsi liikkuvia asioita
  • Käy läpi tehtävät ja harjoitukset, joista olet sopinut itsesi kanssa
  • Päätä, mihin keskityt sinä aikana, joka sinulla on nyt käytettävissäsi
  • Päätä, millä tavalla työskentelet tällä kertaa
  • Tarkista vielä, että valitsemasi työskentelytapa istuu tarkoitukseesi ja voimavaroihisi
  • Uppoudu tehtäviin tai harjoituksiin
  • Kokoa kohtaamiskerran opit
  • Päätä, mitä tehtäviä tai harjoituksia aloitat tai jatkat seuraavaan kohtaamiseen asti
  • Tee kohtaamisesta yhteenveto
  • Laita kalenteriin seuraava kohtaaminen itsesi kanssa
  • Suojaa yksityisyytesi: säilytä päiväkirjaasi paikassa, jossa se ei vahingossa joudu toisten käsiin

Lähde: Kay Adams, Journal to the Self

Ensin pitää saada yhteys itseen, sitten voi harkita liittymistä toiseen

Pari vuotta sitten Tampereen kesäyliopistossa opin vielä yhden tärkeän asian kirjoittajan elämässäni.

Olimme aloittamassa kirjallisuusterapian johdantokurssia, ja odotin tavanomaisen epämiellyttävän jännityksen vallassa esittäytymiskierrosta. Siis sitä, kun ollaan ringissä ja kukin kertoo itsestään.

Mutta tuota kierrosta ei tullutkaan.

Tai itse asiassa kyllä se tuli, mutta ensinnä jokainen sai vetäytyä joksikin aikaa omiin ajatuksiinsa ja oloihinsa ja kirjoittaa kurssin alkuun liittyvistä tuntemuksistaan.

Tämä muutti tilanteen täysin toisenlaiseksi.

Kun jokaisella oli ääneen lausuttu mahdollisuus ja lupa kääntyä ensin sisäänpäin ja sitten vasta ulos, toisiin ihmisiin päin, koin että isoon 25 hengen ryhmään laskeutui rauha.

Silloin ymmärsin, kuinka tärkeää on, että varsinkin ryhmätilanteissa on mahdollisuus luoda ensin yhteys itseensä.

Sitten vasta toisiin.

Että saa ensin omat jalkansa tiukasti maahan ja kuulee omat ajatuksensa.

Sitten voi kertoa ja avautua, sen verran kuin tuntuu hyvältä ja oikealta.

Mikä ihana kirjoittamisen lahja!

Jos et vielä ole päiväkirjaihminen, niin epäiletkö että sinussa piileksii sellainen?

Kaikkein helpoin tapa ottaa tuntumaa kirjoittamiseen on aloittaa yksi pieni kirjoittamisrutiini.

Aamusivut ovat yksi mahdollisuus.

Voit kuitenkin kokeilla myös esimerkiksi jotain seuraavista

  • Päivän 5 onnistumista: kirjaa päivän päätteeksi ne 5 asiaa, isoa tai pientä, joissa olet toiminut tavalla josta tuli hyvä mieli. Joudut ehkä pohtimaan hetken, mutta tehtävä auttaa sinua kääntämään huomiotasi arkipäivän valintoihin. Jostainhan ne 5 onnistumista pitää kerätä kirjattavaksi!
  • Päivän 3 tärkeintä tehtävää: Hyvä tehtävä Aamusivujen jatkeeksi tai ihan itsenäisenä tehtävänä. Mitkä ovat ne 3 asiaa, joihin keskityt tänään. Voit myös aloittaa kirjaamalla kaikki mieleen tulevat tehtävät – ja viivata sitten yli kaikki muut paitsi 3 tärkeintä.
  • Kiitollisuuspäiväkirja: Mistä kaikesta päivän mittaan tapahtuneesta voit kiittää itseäsi? Entä muita?

Minkä tehtävän valitsetkin, jatka sen tekemistä uskollisesti 3 viikon ajan ja arvioi sitten tuloksia. Mikä on toisella tavalla kuin aloittaessasi?

Lisää ilmaisia tehtäviä oman elämän jäsentelemiseen, luovuuden virvoittamiseen ja arjen järjestämiseen löydät kaupasta!

Mistä muistikirja?

Muistikirjakaupasta löydät niin päiväkirjoittamiseen kuin varsinkin karttatyöskentelyyn erityisen loistavasti sopivat lähes neliömäiset muistikirjat – sellaiset, joita ei muuten tahdo löytyä mistään.

Muutkin Muistikirjakaupan kirjat ovat ehdottoman ainutlaatuisia – aivan samanlaisia ei muualta löydy.

Tervetuloa!

Kolme hyvää syytä poimia itsellesi ilmainen opas ja tilata maksuton viikkokirje!

  1. Joka sunnuntai sähköpostiisi saapuu voimaannuttavia eväitä seuraavaan viikkoon.
  2. Saat ensimmäisten joukossa tiedon uusista kirjoituksista ja kursseista.
  3. Liittymislahjaksi saat valintasi mukaan rautaisen annoksen asiantuntijatietoa ja -ohjausta elämänilosi ja voimiesi vahvistamiseen (pdf).