Kultainen sääntö on yksi niistä ihmisten yhteiselon periaatteista, jotka hiukan erilaisissa muodoissaan toistuvat kaikissa valtauskonnoissa ja ajatussuunnissa.
Pohjimmaltaan kyse on vastavuoroisuuden ymmärtämisestä ja empatiastakin: nähdään, että toinen on pohjimmaltaan samalla tavalla haavoittuva ja tarvitseva kuin itsekin olemme.
Sääntö on saanut muun muassa tällaisia muotoja:
- Älä tee toiselle mitään, mitä et haluaisi itsellesi. (kungfutselaisuus)
- Älä tee sellaista kanssaihmisillesi, joka on itsellesikin vastenmielistä. (juutalaisuus)
- Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. (kristinusko)
- Vihollisellekin pitää antaa se, mitä ihmisen itsekkyys kieltäytyy antamasta. (islam)
- Älä tee toiselle sellaista, joka aiheuttaa sinulle itsellesi tehtynä tuskaa. (brahmalaisuus)
- Älä satuta toisia tavoilla, joita et itsekään halua kokea. (buddhalaisuus)
- Älä tee toisille sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle. (hindulaisuus)
- Pidä naapurisi hyötyä kuin omana hyötynäsi ja hänen menetyksiään kuin omina menetyksinäsi. (taolaisuus)
- Ainoastaan sellainen luonne on hyvä, joka ei tee toiselle mitään sellaista, joka ei olisi sille itselleen mieluista tai hyväksi. (zarathustralaisuus)
Kuten mikä hyvänsä äärimmilleen pelkistetty elämänohje, myös kultainen sääntö jättää sijaa vastaväitteille
Useimmat kuitenkin pystyvät ymmärtämään sen perimmäisen tarkoituksen.
Viisas vieraskynäkirjoittajamme Niklas Nygren – psykiatri eteläisestä Ruotsista – käsitteli aihepiiriä niin kuin se nousi esille hänen omassa arjessaan.
Tällaiselta asia voi näyttää, kun sitä katsoo tarpeeksi läheltä.
Vieraskynä: Kultainen sääntö
Kirjoittaja Niklas Nygren; alkuperäisen kirjoituksen löydät täältä
Tänä aamuna sain aihetta pohtia millä tavoilla ihmiset voivat loukata ja satuttaa toisiaan, isommassa tai pienemmässä mittakaavassa.
En kuitenkaan lähtenyt liikkeelle Ukrainan ja Venäjän kauheasta tilanteesta, vaan jostain niin arkisesta kuin kahden koiranomistajan kohtaamisesta.
Olimme aikaisella aamulenkillä koiran kanssa ja tapasimme toisen koiran omistajineen.
Niin kuin tapoihin kuuluu, puhelimme kauniista säästä ja lähestyvästä keväästä.
Ja sitten, kuin tyhjästä, toinen koiranomistaja äkkiä lausahti, että minun koirani on ylipainoinen (mitä se ei ole).
Mykistyin enkä saanut sanotuksi mitään.
Erosimme toivotellen onnea ja hienoa jatkoa alkaneelle päivälle.
Kohtaaminen jätti jälkeensä ikävän olon, ja aloin pohtia mitä kaikkea olisinkaan voinut sanoa.
Vastaukseni olivat toinen toistaan alkukantaisempia. Ajatella, miten usein hyvät vastaukset syntyvätkään vasta jälkikäteen!
Hetken päästä minua kuitenkin alkoi ärsyttää.
Minulla ei ollut mitään halua antaa tapauksen pilata fantastisen kaunista aamua.
Totesin, että minun tarvitsee miettiä tätä asiaa ja antaa myös niiden toisten (ajattelevien) aivojen osien tehdä osuutensa.
Ensinnäkin voin todeta, että toisen käytös todellakin oli loukkaavaa.
Toiseksi minun reaktioni oli aivan ymmärrettävä ja kohdallaan siinä, että suutuin, halusin vastata loukkaukseen ja puolustautua.
Tosin todennäköisyys sille, että tästä olisi seurannut mitään rakentavaa ja myönteistä, tuskin oli kovin hyvä.
Aloin pohtia muita tapoja, joilla ihmiset voivat haavoittaa toisiaan.
Syyllistäminen, tuomitseminen, panetteleminen, kiusaaminen ja niin edelleen – ne kaikki ovat lähtöisin tekijästään.
Tätä voi ymmärtää monella tavalla, ja pystyn pohtimaan asiaa nyt vain rajoitetusti.
Ajattelen kuitenkin, että se mitä ihminen tekee, peilaa hänen sisäistä elämäänsä.
Se, mitä ihminen tekee, peilaa hänen sisäistä elämäänsä
Se, joka tuomitsee on usein myös oman itsensä kaikkien ankarin tuomari ja on muovautunut tällaiseksi tuomitsevassa ympäristössä.
Se, joka loukkaa toisen rajoja ja koskemattomuutta, on itse tullut samalla tavalla loukatuksi.
Loukkaava käytös on sitten kasvanut osaksi omaa sielunelämää ja jatkuu edelleen, vaikkei kukaan enää olisi uhkaamassa tai loukkaamassa ulkoapäin.
Kuin armoton tuomari se istuu olkapäällä ja myrkyttää sisäisen elämän.
“Tuon olisit voinut tehdä paremmin!” “Sinusta ei ole mihinkään!” “Kuka sinä luulet olevasi?
Myrkky leviää ulospäin ja värittää oman tavan toimia suhteessa muihin. Niin käy, vaikka jossain määrin tulisikin tietoiseksi toiminnastaan ja yrittäisi muuttaa sitä.
Tiedostamattomalla tasolla loukkaukset jättävät jälkeensä tietynlaisen nyanssin ajatuksiin ja tekemisiin. Että tästä vapautuisi kokonaan, pitää oman olemisen tavan alkuperä tunnistaa ja hoitaa.
Kultainen sääntö “tee toisille niinkuin haluaisit itsekin tulla kohdelluksi” – tai vastaava – sisältää paljon viisautta ja löytyy kaikista uskontokunnista.
Henkilökohtainen suosikkini on peräisin varhaisista buddhalaisista teksteistä, joissa sanotaan: “Älä satuta toisia tavoilla, joita et itsekään halua kokea”.
Se on lähimpänä omia pohdintojani.
Olen kuitenkin muotoillut eräänlaisen jatkokehitelmän tai kenties täydennyksen kultaiselle säännölle: “Kohtelet toisia niin kuin kohtelet itseäsi.”
Kohtelet toisia niin kuin kohtelet itseäsi
Tästä seuraa, että paras tapa muuttaa käyttäytymistään muita kohtaan on kääntää katse sisäänpäin ja aloittaa itsestään.
Miten minä oikeastaan kohtelen itseäni?
Tai mikä ehkä vieläkin tärkeämpää: Miksi minä kohtelen itseäni niin?
Kun olin miettinyt tätä ja erinäisiä muita näkökohtia liittyen tapaamiseeni toisen koiranomistajan kanssa, pystyin päästämään irti koko asiasta ja nauttimaan aamusta täysin siemauksin.
Koira ja minä palasimme kotiin aamuauringon paisteessa samaan aikaan kun kiurut ja keltavarpuset ilmaisivat kevättunteitaan täysin voimin.
Loppujen lopuksi kohtaaminen johti kiinnostaviin pohdintoihin. Ja muistutukseen siitä, että minun täytyy tulla sallivammaksi ja armollisemmaksi itseäni kohtaan.
Mitä tulee toiseen koiranomistajaan, niin toivon hänelle koko sydämestäni kaikkea hyvää.
Kolme hyvää syytä poimia itsellesi ilmainen opas ja tilata maksuton viikkokirje!
- Joka sunnuntai sähköpostiisi saapuu voimaannuttavia eväitä seuraavaan viikkoon.
- Saat ensimmäisten joukossa tiedon uusista kirjoituksista ja kursseista.
- Liittymislahjaksi saat valintasi mukaan rautaisen annoksen asiantuntijatietoa ja -ohjausta elämänilosi ja voimiesi vahvistamiseen (pdf).
