Epävarmuus taitaa olla yksi varmimmista asioista elämässä.

Harva silti on luonnostaan kovin taitava tai edes halukas elämään jatkuvan epävarmuuden kanssa.

Kuitenkin välillä on otettava suoranaisia riskejäkin, että pääsisi asioissaan eteenpäin.

Millaisia virtoja sinulla on ylitettävänä elämässäsi?

Epävarmuuden sietämisestä

Kirjoittaja: Niklas Nygren. Alkuperäisen kirjoituksen löydät täältä.

Kello lähenee kahdeksaa ja pian aamu alkaa valjeta. Tämä on vuoden ensimmäinen päivä.

Olen ollut ylhäällä pari tuntia ja käynyt ulkona koiran kanssa. Nyt se nukkuu vieressäni sohvalla ja minä yritän laskeutua epätavallisen hektisen syksyn jälkeen.

On ollut yhä vaikeampaa pitää elämäänsä kasassa. Väsymys ja tinnitus jatkuvasti läsnä.

Pari kuukautta sitten tuli selväksi, että ei ollut mahdollista jatkaa entiseen tapaan. Huomasin sen tuskallisen kirkkaasti.

Suurempi elämänmuutos oli tarpeen.

Isot muutokset ovat pelottavia. Ihminen tietää, mitä hänellä on, mutta ei, mitä on saatavilla.

Isot muutokset ovat pelottavia. Ihminen tietää, mitä hänellä on, mutta ei, mitä on saatavilla.

Onkohan tämä yksi suurimmista muutoksen esteistä?

Luulen kuitenkin, että asia on hyvin monimutkainen. Mitä suurempi elämänmuutos, sitä useampaan ja laajempaan elämänalueeseen se vaikuttaa.

Kokemukseni kuitenkin on, että jälkikäteen usein ajattelen, Miksi en tehnyt tätä aikaisemmin?

Monet esteet ovat olemassa vain minun ajatuksissani.

Kun kerran olen ylipohtiva ihminen, pienet asiat voivat mielessäni kasvaa suuriksi ongelmiksi.

Aivoni haluavat saada hallintaansa myös tulevat tapahtumat, mikä on mahdotonta.

Silti ne ovat huipputaitavat löytämään heikkouksia, puutteita ja mahdottomuuksia suunnitelmissa.

Minusta on kuitenkin tullut parempi sietämään epävarmuutta.

Epävarmuuden sieto on käsite, jonka ystäväni Tomas otti puheeksi yhdessä viimeaikaisista keskusteluistamme.

Sitä sopii kyllä miettiä, sillä elämä on epävarmaa.

Joskus sanotaan, etteivät asiat koskaan mene niinkuin kuvittelisi.

Toisaalta taas asiat tapaavat järjestyä tavalla tai toisella.

Kuitenkin jos on enemmän epävarmuuden sietoa, elämä voi ehkä olla vähemmän ahdistavaa.

Jo useana vuotena olen vaeltanut tuntureilla.

Se on jotain, mitä teen yksin, kaukana sivistyksestä ja kännykkäverkon ulottumattomissa.

Vaelluksilla joudun usein tekemään päätöksiä. Voi olla kyse reittivalinnasta tai matkanteon keskeyttämisestä huonon sään takia.

Tunturivaelluksilla törmää myös jatkuvasti erikokoisiin jokiin ja virtoihin. Vastassa voi olla mitä hyvänsä pikku purosta, jonka ylittää yhdellä pidemmällä askeleella mahtaviin koskiin, jotka pääsee ylittämään kuohujen yli viritettyä riippusiltaa pitkin.

Kun virta on niin suuri, ettei sen yli voi yksinkertaisesti vain kävellä, eikä siltaakaan ole näkyvillä, jäljelle jäävä vaihtoehto on kahlaaminen.

Sekin voi olla helpompaa tai vaikeampaa, ja kaikenlaisia variantteja löytyy. Pitää olla tietoa, kokemusta ja etukäteissuunnittelua.

Mitä isompi virta, sitä suurempi haaste.

Täytyy käyttää aikaa sopivien ylityspaikkojen etsimiseen. Veden määrä vaihtelee sään ja vuorokaudenajan mukaan, joten pitää olla varovainen.

Pitää tehdä parhaansa, että vaatteet ja varusteet pysyvät kuivina ja että ylitys samalla tapahtuu turvallisesti.

Mitä suurempi virta on, sitä useampia muuttujia on otettava huomioon ja sitä epävarmemmaksi sen ylittäminen käy.

Siinä minä sitten seison mahtavan vesistön edessä.

Toiselle puolelle on pitkä matka ja paikoitellen virta yltyy reippaaksi koskeksi.

Virta on suuri ja vaativampi kuin mikään aikaisemmin ylittämäni.

Se koettelee epävarmuuden sietoani.

Jo monta päivää olen tutkinut mahdollisia ylityspaikkoja. Olen tutkinut vesimäärien vaihteluita. Silti en millään saa tilanteesta sellaista kokonaiskuvaa kuin haluaisin, että voisin tuntea saavani sen hallintaan.

Samalla haluan kuitenkin jatkaa vaellustani. Paikoilleen jääminen ei ole toimiva ratkaisu sekään.

Annan intuition sanoa sanansa.

Tässä käy hyvin. Valmistaudun niin huolellisesti kuin voin ja valitsen niin hyvän ajankohdan ja paikan kuin kykenen.

Vedän henkeä.

Toisella puolella nousen kuivalle maalle.

Sehän meni hyvin.

Olen märkä, viluinen ja hiukan järkyttynyt. Samaan aikaan riemuissani ja iloinen. Minä selvisin siitä!

Vaellus jatkuu tästä, mutta ensin pidän vähän taukoa.

Vaihdan päälleni kuivat, lämpimät vaatteet ja laitan ruokaa.

Sitten jatkan vaellustani.

Kolme hyvää syytä poimia itsellesi ilmainen opas ja tilata maksuton viikkokirje!

  1. Joka sunnuntai sähköpostiisi saapuu voimaannuttavia eväitä seuraavaan viikkoon.
  2. Saat ensimmäisten joukossa tiedon uusista kirjoituksista ja kursseista.
  3. Liittymislahjaksi saat valintasi mukaan rautaisen annoksen asiantuntijatietoa ja -ohjausta elämänilosi ja voimiesi vahvistamiseen (pdf).