Omasta itsestä huolehtiminen ja välittäminen on monille, varsinkin naisille, yksi ristiriitaisimmista asioista mitä on.

Ristiriidasta on tullut vähän samanlainen ansa kuin suhteesta työntekoon. Monen mielestä ylettömässä työnteossa ei (enää) ole mitään hienoa – mutta tulosta pitäisi silti tulla.

Omasta itsestä taas kuuluu huolehtia ja välittää – mutta varsinkaan läheisten ei pidä tämän takia jäädä mistään paitsi. Eikä ole useinkaan helppo nähdä, mitä voi jättää tekemättä niin, että oma hyvinvointi tosiaankin nousee tärkeysjärjestyksessä kärkisijoille.

Niinpä moni ajautuu hyvistä aikomuksistaan huolimatta yhä uudelleen oman jononsa hännille. Vasta kun kaikki muu on hoidettu, itselle jää aikaa ja henkistä tilaa – jos oikein silloinkaan.

Nimittäin vuosien ja vuosikymmenten jälkeen tarpeitten tuntosarvet voivat olla niin pysyvästi kääntyneet ulos, toisten tarpeisiin päin, että herkkyyttä omille tarpeille joutuu virittelemään pidempään.

Tai sitten tarvitsee avukseen kunnollisen peilin.

Jos happimaski sinunkin elämässäsi tuppaa aina päätymään toisten kasvoille, niin mikä pitää tilannetta yllä?

Yleensä taustalla on sekä elämäntilanteeseen liittyviä että oman mielen syövereistä nousevia syitä.

Osaan niistä voi vaikuttaa itse ja osaan ei – mutta aina on parempi nähdä mikä tilanteessa on oikeasti oman vaikutuspiirin ulkopuolella ja mihin taas sittenkin löytyy jokin sellainenkin kulma, josta pääset itsekin käsiksi asiaan.

Pieni oman tilanteen arvio. Tunnistatko itsesi seuraavista – tai joistain niistä?

  • Jos minulla on ylimääräistä rahaa, käytän sen yleensä toisten ihmisten, kuten lasteni tarpeisiin
  • Jos minulla on ylimääräistä aikaa, niin yleensä ryhdyn tekemään jotain hyödyllistä
  • Minusta tuntuu vain harvoin siltä, kuin olisin tehnyt tarpeeksi paljon muitten eteen
  • Minusta tuntuu vain harvoin siltä, kuin olisin tehnyt asiat tarpeeksi hyvin
  • Hyvin usein tuntuu siltä, kuin olkapäälläni “istuisi” kriitikko tai päsmäri, joka kommentoi tekemisiäni negatiiviseen sävyyn
  • Minun on vaikea olla rauhassa tekemättä mitään
  • Kun en tee mitään, herkästi masennun tai ahdistun – joten yleensä pidänkin itseni liikkeessä
  • Tiedän, että olen herkkä toisten sanomisille ja odotuksille
  • Minulla on usein huono omatunto jostakin
  • Olen usein väsynyt ja minulla on kaikenlaisia kipuja ja kremppoja

Jos asia ei muutu, siinä täytyy olla jotain hyvää – tai ainakin hyvältä vaikuttavaa

Kun ihminen jatkaa samaa rataa vaikka tietää ettei pitäisi, taustalla on lähes aina selvittämättömiä ristiriitoja tai yksinkertaisemmin ajatuksia, joita ei ole tullut ajatelluksi loppuun.

Tai ajatuksia, joita ei ole oikein uskaltanut ajatella loppuun asti.

Kun nämä ajatukset vetää päivänvaloon, suhtautuminen niihin usein muuttuu. Ja kun ajatuksensa jakaa jonkun toisen kanssa, niitä alkaa ihmetellä entistäkin enemmän.

Ja silti aivan kaikessa, mikä ei muutu omia aikojaan vaan jatkaa edelleen vaikutustaan elämässä, täytyy olla jokin koukku.

Jotain sellaista, mikä tekee ajatuksesta tai toimintamallista irtautumisesta hankalaa tai jopa riskialttiin tuntuista.

Kokeillaan! Mitä hyvää ja huonoa sisältyy ajatuksiin, jotka tekevät itsestä välittämisen vaikeaksi?

Tehdään testi yhdellä ajatuksella.

Jos minulla on ylimääräistä rahaa, käytän sen yleensä toisten ihmisten, kuten lasteni tarpeisiin

Hyvää:

  • tulee hyvä mieli, kun voi auttaa lapsia, omia tai kaukaisempiakin
  • koen että täytän velvollisuuteni, kun autan heikompia
  • kun käytän rahani toisten auttamiseen, en ainakaan käytä niitä mihinkään turhaan
  • kun autan muita, kaikki voivat keskimäärin paremmin ja maailma on silloin turvallisempi ja parempi paikka
  • vältän huonon omantunnon siitä että tuhlaisin ainakaan itseeni
  • pysyn mukavuusalueella: en tule esimerkiksi aloittaneeksi kallista harrastusta, jossa joutuisin haastamaan itseäni
  • kun en käytä rahaa itseeni, voin jättäytyä kilpailun ulkopuolelle esimerkiksi matkoissa tai pukeutumisessa

Huonoa:

  • olen aina jonon hännillä
  • vaikka en sitä yleensä ajattelisi, niin hännillä oleminen voi kasvattaa kateutta, kaunaa tai katkeruutta
  • vaikken sanoisi sitä ääneen, niin ehkä hiukan paheksun niitä jotka laittavat rahansa matkoihin, vaatteisiin, hoitoihin tai lomiin
  • en ole varma, annanko kuitenkaan hyvää esimerkkiä lapsilleni
  • en ole varma, olenko loppujen lopuksi valinnut tätä elämäntapaa itse
  • voi olla, että jollain tavalla kutistan itseäni samalla kun en käytä rahaa itseeni ja omiin tarpeisiini

Osaisit varmasti jatkaa kumpaakin listaa! Voit tehdä niin, tai sitten voit etsiä itsesi ja elämäsi kannalta tärkeimmät ajatuskulut tutkittavaksi samalla tavalla.

Kun vain alat kirjoittaa, asioista löytyy aina uusia ja yllättäviä puolia.

Väärä vaatimattomuus tuottaa kohtuuttomia vaatimuksia itselle

Ei ole ihme, että me kaikkien auttajat ja tukijat usein voimme aika huonosti.

Toisten auttaminen tuottaa aivan aitoa ja aiheellista iloa ja tyydytystä, mutta rajat alkavat häämöttää vähitellen kellä hyvänsä, joka syystä tai toisesta ei osaa huolehtia myös itsestään.

Taustalla vaikuttaa eräs ihmisen tiedonkäsittelyn piirre, jota on vaikea itse huomata, ennen kuin ollaan jo aivan liian pitkällä omien voimavarojen kuluttamisessa: nimittäin mitä enemmän ihminen väsyy, sitä enemmän hän myös turtuu omille tarpeilleen.

Samalla herkkyys kritiikille ja vaatimuksille kasvaa.

Toisin sanoen: kun tietty henkilökohtainen raja ylittyy, pakonomaista suorittamista ja avuksi olemista on yhä vaikeampi katkaista. Mieli yksinkertaisesti väittää, että vieläkään et ole tehnyt läheskään tarpeeksi.

Ja kyllä tuo ja tuokin nyt vielä pitäisi jaksaa. Kun mummotkin jaksoivat. Tai se muinainen sankarilääkäri/opettaja/hoitaja/emäntä, johon kaikkia perässätulijoita vieläkin verrataan.

Kasintaso on hyvä alku

Me elämme ympäristössä, jossa yksi keskeisistä viesteistä on, että me emme oikein riitä.

Emme auta tarpeeksi, emme yritä tarpeeksi, emme kanna vastuuta tarpeeksi, emme ole oikein missään tarpeeksi – koska vähän kaikessa pitäisi olla valveutunut ja hyvä.

Maailmassa tosiaan onkin loputtomasti tarpeita ja suoranaista hätää. Ja meillä kaikilla todellakin on omat puutteemme. Mutta kun emme mitenkään voi kaikkiin tarpeisiin vastata emmekä myöskään itseämme kovin paljon muuttaa, voisiko koettaa olla tarpeeksi hyvä?

Ei kympin eikä usein yhdeksikönkään tasolla, vaan keskimääräisen realistisesti kahdeksikko?

Ja suhteellisen hyvällä mielellä. Ei jatkuvien omantunnontuskien ja riittämättömyydentunteiden vallassa, vaan realistisena ja jalat maassa.

Loppujen lopuksi kun oma mielenrauha on paras lähtökohta toistenkin tukemiseen.

Onko sinulla vielä hieman hommia oman kasintasosi löytämisessä?

Suorittajasta kasin tasolle – kurssi auttaa sinua löytämään oman kohtuutesi sinulle tärkeitten asioitten toimittamisessa.

Eli ali eikä yli, vaan juuri sopivasti!