On asioita, jotka kannattelevat tai vastaavasti kuormittavat, haluat tai et.
Kokemukset, jotka ovat kytköksissä perustarpeisiin, ovat sellaisia.
Ja ei, nyt ei puhuta Maslow’n tarvehierarkiasta.
Perustarve pakottaa reagoimaan
Aina ei ole mukava huomata, kuinka voimakkaasti ikiaikaiset vaistot vieläkin vaikuttavat meihin.
On asioita, joihin me reagoimme, haluamme tai emme. Ja monet niistä liittyvät tavalla tai toisella siihen, että me ihmisinä olemme niin syvästi sosiaalisia olentoja – myös silloin kun ketään muuta ei ole lähimaillakaan.
Itse asiassa jopa päinvastoin.
Olet ehkä kuullut tutkimuksista, joissa on todettu sosiaalisen eristämisen, hylkäämisen tai yksin jättämisen näkyvän aivojen toiminnassa samalla tavalla kuin fyysinen kipu.
Että hylkääminen sattuu, on totta konkreettisemmin kuin uskoisikaan.
Tämä taas nostaa esille ne kolme mahdollisuutta, jotka meillä on aina edessämme silloin, kun elämä koettelee.
Tilannetta voi koettaa korjata, välttää, tai sitten voi yrittää olla kuin ei olisikaan. Ikään kuin ei tuntuisi missään.
Jokaista näistä tavoista me jokainen olemme varmasti kokeilleet. Joskus keinot ovat toimineet paremmin, joskus huonommin.
5 perustarvetta, joita ei voi ohittaa
Liittymisen, joukkoon kuulumisen ja yhteyden tarpeet ovat kuitenkin vain yksi niistä perustavanlaisten tarpeiden kimpuista, joilla on syvä perusta koko fyysisessä olemuksessamme. Ei vain aivoissa, vaikka aivotutkimus onkin napannut näistä tarpeista kiinni.
Johtamisen kehittäjä David Rock tiivisti suuren määrän aivotutkimuksen tuloksia vuonna 2000 -luvun alussa julkaisemaansa Neuroleadership -ohjelmaan.
Ohjelmassa ideana on ymmärtää ja johtaa ihmisiä näiden hermoverkkoihin asti ulottuvien perustarpeiden pohjalta. Kuulostaa järkevältä: miksi kamppailla sellaista vastaan, joka sytyttää aivoissa valot, haluat sitä tai et?
David Rock kuvaa SCARF -mallissaan viisi perustarvetta:
Status / Status – oma suhteellinen tärkeys toisten silmissä.
Certainty / Turvallisuus – kyky ennakoida tulevaisuutta.
Autonomy / Hallinnan tunne – tunne, että pystyy hallitsemaan tilanteita.
Relatedness / Yhteyden kokeminen – miten turvalliselta olo tuntuu toisten seurassa.
Fairness / Reiluus – kuinka oikeudenmukaiselta tai tasapuoliselta toiminta ihmisten kesken vaikuttaa.
Mahdollisuus vai uhka?
Aina kun tulkitset tilanteen sellaiseksi, että jokin perustarpeistasi on uhattuna, pelkkä tilannearviosi saa sinut virittymään, joskus täyteen hälytysreaktioon asti.
Et ehkä reagoi kaikkiin SCARFissa kuvattuihin perustarpeisiin tai niiden uhattuna olemiseen yhtä voimakkaasti. Voi olla, että juuri sinulle esimerkiksi turvallisuus ja ennakoitavuus on tärkeämpää kuin joukkoon kuuluminen.
Tai kun viimein olet päässyt ankean työpaikkasi loukusta, et enää kestä edes itse kustantamasi valmentajan ohjailua. Sen sijaan voit olla valmis kestämään paljonkin epävarmuutta, että vain pääsisit nauttimaan vapaudestasi ja itsemääräämisen mahdollisuuksistasi.
Vaikka perustarpeetkin asettuvat meillä jokaisella omaan hiukan yksilölliseen järjestykseensä, SCARF kuitenkin muistuttaa tärkeästä periaatteesta: kun koet jonkin itsellesi tärkeän asian uhatuksi, virityt, jännityt, ja valmistaudut taisteluun, pakoon tai tunteittesi säätelemiseen niin, että pärjäät.
Kun taas sinulle tärkeät asiat toteutuvat, rentoudut ja huomiota ja voimia riittää muuhunkin kuin selviytymiseen.
Mikä sinulle on tärkeistä tarpeista tärkeintä?
- Kunnia, arvostus, näkyvyys, asema joukossa
- Henkinen ja fyysinen turvallisuus, asioitten ennustettavuus
- Tunne että tiedät, osaat, hallitset ja pärjäät
- Tunne että kuulut porukkaan, sinusta pidetään ja välitetään
- Reiluus ja tasapuolisuus
Jos jokin mättää, on hyvä tietää mikä se on
On usein vaikea löytää elämästä sellaista rauhan paikkaa, jossa itselle tärkeitten asioitten herättämän toivon ja menettämisen pelon jännite ei tuntuisi jollain lailla.
Kuitenkin paremmin koet itsellesi tärkeiden tarpeiden täyttyvän, sitä enemmän koet myönteisiä tunteita – ja mitä enemmän koet myönteisiä tunteita, sitä paremmin voit.
Toisaalta jos huomaat olosi jotenkin epämääräiseksi, ainakin seuraavat asiat kannattaa tarkistaa. Onko johonkin inhimilliseen tarpeeseen syntynyt vajetta, joka vaatisi huomiota?
1 Status
Me ihmiset olemme laumaeläimiä, ja se näkyy muun muassa siinä, että me koko ajan väkisinkin seuraamme, mihin suuntaan oma asema laumassa on kehittymässä.
Kuka saa arvostella ketä, on yksi niistä merkeistä, jotka tekevät ihmisen aseman näkyväksi. Kuka saa puhua, kenen pitää kuunnella?
Mieti tilannetta, jossa olet tullut arvioiduksi tai arvostelluksi. Mikä helpotti tai olisi voinut helpottaa palautteen vastaanottamista? Yksi tavallisista keinoista helpottaa tilannetta on päästää vastaanottaja tekemään itse ensimmäinen arvio selviytymisestään.
Tämänkin eleen voi tietysti tulkita monella tavalla, mutta aivan hyvin sen voi lukea tasapuolisuuden merkiksi: Minun rooliini nyt kuuluu antaa tämä arvio, mutta sinä osaat kyllä antaa sen itsekin. Et siis ole huonompi tai vähäarvoisempi kuin minäkään.
Tasa-arvoon tähtäävässä kulttuurissa tilanteet, jotka nostavat statuserot näkyville, ovat hankalia. Statuseroja voi tasoittaa aidolla arvostuksella, sillä että muistaa kehua ja kiittää aina kun aihetta löytyy. Vaikka aina se ei tule mieleen, niin kehu lämmittää kyllä pomoakin.
2 Turvallisuus
On tavallaan itsestään selvää, että turvallisuus on tärkeä perustarve. Viime kädessä kysymys on eloonjäämisestä; siitä että on ruokaa ja lämmintä, eikä mikään hyökkää kimppuun.
Fyysisen turvallisuuden rinnalla elää kuitenkin psykologinen ja sosiaalinen turvallisuus. Pystytkö ennakoimaan mitä seuraavaksi tapahtuu, vai oletko joutunut toisen vaihtelevan mielen armoille? Henkinen turvattomuus saa hälytystilaan yhtä lailla kuin fyysinenkin.
Voit lisätä turvallisuudentunnettasi keskittymällä yhteen asiaan kerrallaan. Älä päästä itseäsi imeytymään tilanteen uhkaavuuteen tai kanssasi olevan ihmisen arvaamattomiin mielentiloihin, vaan keskity siihen mihin voit itse vaikuttaa.
Jos turvattomuus leimaa koko elämäntilannettasi, pyri ratkaisemaan sitä pala kerrallaan. Älä jää eristyksiin vaan pyydä apua. Näin säilytät todellisuudentajusi ja tiedon siitä, että toisenlainenkin elämä on mahdollista.
3 Hallinnan tunne
Hallinnan tunne on yhteydessä turvallisuuteen. Ennen kaikkea siinä kuitenkin on kyse omasta kyvykkyydestä, tiedosta että pystyy itse toimimaan mielekkäällä tavalla, tuli mitä tuli.
Tiedetäänkin, että esimerkiksi katastrofitilanteista selviävät vähimmillä henkisillä vaurioilla ne, jotka ovat pystyneet toimimaan edes jollain tavalla omansa ja toisten selviämisen eteen.
Hallinnan tunne kytkeytyy myös statukseen. Jos esimies, työkaveri tai vaikka puoliso ottaa asiakseen ohjailla toisen tekemisiä kovinkin tarkkaan, hän tulee haastaneeksi myös toisen statuksen (kuka saa neuvoa ketä?).
Puhumattakaan siitä, että itse keksimisen ja osaamisen ilo himmenee ohje ohjeelta. Perässäkulkija saa kohta tehdä kaiken ihan itse.
Kuten melkein kaikessa ihmisten välisessä, tässäkin voi kuitenkin nojautua sopimiseen ja sopimuksiin. Toimiva sopimus on esimerkiksi sellainen, että apua saa kun pyytää.
Sopia voi tietenkin myös siitä, miten asioista sovitaan. Tämä lisää kaikkien osapuolien kokemaa hallinnan tunnetta.
4 Yhteyden kokeminen
Yhteyden kokemisessa on useita tasoja. On puhdas tunneside, tykkääminen, halu olla lähellä. Tätä maustaa tyypillisesti kokonainen sarja tuntemuksia, jotka ovat peräisin omasta mielestämme ja siitä mitä olemme tottuneet odottamaan ihmissuhteilta.
Ja vielä on enemmän tai vähemmän selkeästi määritelty kokemus siitä, että ollaan samalla puolella, samojen asioiden takana – ja tietysti joskus myös samoja asioita vastaan.
Usein me lähdemme etsimään hyvää yhteyttä toisiin kääntymällä toisiin päin – eikä aina niin mukavalla tai tuloksellisellakaan tavalla: kuka tunnustaa joskus vaatineensa, syyttäneensä, provosoineensa tai mököttäneensä, että toinen reagoisi ja yhteys palaisi? En minä ainakaan!
Yllättäen toimivampi tapa voi olla etsiä ensin hyvää yhteyttä itseen. Jutella itsen kanssa, kirjoittaa päiväkirjaa, miettiä mitä tässä nyt oikein tapahtui kun tunnen itseni niin yksinäiseksi.
Kun omat piuhat ovat selvinneet, on kontaktin luominen toisiinkin paljon helpompaa.
5 Reiluuden kokemus
Epäreiluuden kokemus kytkeytyy muihin perustarpeisiin hiukan yllättävää tietä – nimittäin se herättää inhon. Inho on voimakas tunne, jonka ajaa työntämään pois tai kasvattamaan välimatkaa siihen, jonka kokee toimineen epäreilusti.
Uupuneelle tämä onkin usein yksi niistä kokemuksista, joka lopulta auttaa laittamaan pelin poikki ja ottamaan etäisyyttä työhön, jonka aikaisemmin ehkä koki hyvinkin innostavana ja perustarpeita hyvin palvelevana.
Epäreiluudelle sukua on myös monen työssään ja elämässään kokema arvoristiriita. On inhimillistä odottaa sitoutumisen palkaksi sitoutumista, joustamisen vastineeksi joustoa silloin kun sitä itse tarvitsee.
Näin ei kuitenkaan aina käy. Kokemus (työ)elämästä voi olla hyvinkin epäreilu, kuulluksi tuleminen kokemus vähäistä, ja loppujen lopuksi aika usein on haasteellista olla uskollinen ja reilu edes itseään kohtaan.
Mikä siis neuvoksi? Ensimmäinen askel on selvittää, mitä ovat ne asiat, joihin itse sydämestäsi uskot tai joita ainakin haluat edistää.
Seuraava askel on toimia näiden arvojen mukaan. Toisiin ihmisiin voi aina vaikuttaa vain rajallisesti, mutta kun pysyy linjassa itsensä kanssa, on helpompi selkiyttää ajatuksensa myös muitten kanssa toimiessaan.
Perustarpeet kasvattavat kohti sujuvampaa yhdessäoloa
Äkkiseltään voisi ajatella, että perustarpeiden miettiminen kääntää katseen vain omaan napaan, siihen mitä itse haluat tai mitä joku toinen tahtoo itselleen.
Tarkemmin ajatellen käy kuitenkin niin, että perustarpeiden huomioiminen sitookin meidät tiiviimmin toisiimme.
Tarpeet eivät ole vain minun tai sinun, vaan loppujen lopuksi ne ovat sosiaalisia tarpeita – sellaisia, joiden huomioiminen saa kanssakäymisen luistamaan.
Kun olen tietoinen siitä, mitä arvostus merkitsee minulle, osaan myös kuvitella mitä se saattaa merkitä sinulle, ja osaan käyttäytyä sen mukaan.
Turvallisuus on yhteistä. Ei ole mahdollista kasvattaa loputtomiin omaa turvaverkkoaan, muurejaan ja aitojaan ilman että välittää myös muiden elämisen ehdoista.
Hallinnan tunne syntyy usein parhaiten yhteistyössä, silloin kun tietää ettei mikään asia lepää pelkästään omassa varassa.
Yhteys on lähtökohtaisesti kaksisuuntaista, niin myös reilu peli.
Aina kun kasvatat itsessäsi valmiutta toimia perustarpeet huomioiden, teet hyvää myös toisille.
Aivojen armoilla? Ei suinkaan!
Kun miettii perustarpeiden ohjausta, voi tulla olo kuin olisi omien aivojensa marionetti. Tuolla sattuu, pois sieltä – tuolla on mukavaa, äkkiä sinne!
Niin yksinkertaista ei elämä onneksi kuitenkaan ole. Meillä on joka päivä mahdollisuus tehdä tuhansia valintoja. Usein menemme epämukavuusalueelle ihan omasta tahdosta, siksi että siihen on hyvä syy.
Yksi hyvä syy on uupumus, uhkaava tai jo ajankohtainen. Kun ei enää jaksa ohittaa omia perimmäisiä tarpeita, niille on pakko herkistyä. Ja tämä puolestaan ajaa ulos sellaisesta mukavuuden, turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tavoittelusta, joka tarkemmin katsottuna ei ollenkaan täytä näitä tarpeita.
On katsottava pintaa syvemmälle ja mietittävä, mikä aidosti, oikeasti ja hiukankaan pidemmällä tähtäimellä vie kantavaa, omat ja toisten tarpeet huomioivaa elämää kohti. Siinä on kehitystehtävää kerrakseen.
Kolme hyvää syytä poimia itsellesi ilmainen opas ja tilata maksuton viikkokirje!
- Joka sunnuntai sähköpostiisi saapuu voimaannuttavia eväitä seuraavaan viikkoon.
- Saat ensimmäisten joukossa tiedon uusista kirjoituksista ja kursseista.
- Liittymislahjaksi saat valintasi mukaan rautaisen annoksen asiantuntijatietoa ja -ohjausta elämänilosi ja voimiesi vahvistamiseen (pdf).
