Viime päivinä olen viettänyt taustausorgioita.
Moni ei varmaankaan tiedä, mitä taustaaminen on, mutta kyse on tietääkseni japanilaisesta tekniikasta, jossa paperin tai kankaan taakse kiinnitetään esimerkiksi kuitukangasta liisterin avulla.
Näin haurasta tai muuten hankalasti käsiteltävää materiaalia voi paljon paremmin käyttää esimerkiksi kirjojen kansissa.
Mukavaa hommaa, paitsi että.
Kun kerran taustaamaan ryhtyy, keittää liisterin, hakee taustauslaudat ja niin edelleen, niin eihän sitä viitsi tehdä muutaman kangaspalan tai paperiarkin takia.
Liisteriäkin on helpompi tehdä vähän isompi erä kerrallaan, paitsi että sitten se kannattaa myös käyttää aika pian. Vanhentunut liisteri menettää liimauskykynsä ja alkaa haista kammottavasti.
Tästä kaikesta seurauksena on ne orgiat. Tai niin minä selitän itselleni.
Tähän mennessä olen taustannut materiaalin ehkä noin 50 muistikirjaa varten. Loppu onneksi jo häämöttää.
Sen kyllä huomaa hartioissa, niskassa ja vähän siellä ja täällä.
***
Minulla on kaveri, jolla on samanlaisia taipumuksia. Ei pidä mennä yhdessä siemenkauppaan, ei parane linkittää yhtään mitään.
Mieluummin överit kuin vajarit, me huokailemme multakasojemme takaa.
Ehkä jokin joskus myös valmistuu.
Ikinä ei kuitenkaan ole sillä tavalla siistiä kuin joidenkin muiden, ehkä jopa sukulaisten pihoissa.
Onkohan niillä sukulaisilla myös vähemmän stressiä?
***
Kun tarpeeksi kauan elää, niin ehtii hävetä tosi montaa asiaa.
Omalla kohdallani yksi niistä on kyky innostua ja siis vaikeus olla innostumatta.
On tosiaankin kivaa tehdä innostuksen vallassa mitä nyt sitten tekeekin, on se kylvämistä ja koulimista, kirjoittamista ja suunnittelemista, leipomista ja laittamista, tai vaikka sitten tuota taustaamishommaa.
Pari ongelmaa tähän kuitenkin liittyy.
Ensinnäkin: jos ei ole varuillaan, niin väsyy. Kun väsyy, innostus katoaa ja tilalle tulee hermostus. Ei ole enää kivaa. Riemukas tekeminen muuttuu sisulla suorittamiseksi.
Toiseksi: Mitä useammin ajautuu suorittamisen tilaan, sitä useammin myös tekemisen laatu laskee. Sydän ei enää ole tekemisessä mukana, ja sen huomaa tuotoksistakin. Sitten hävettää.
Kolmanneksi: Luonteelleen ei mitään mahda ja on siinä hyviäkin puolia, mutta jos ihan koko ajan menee innostuksen ja impulssin mukana, ei ehdi oppia mitään todella hyvin. Sekin saattaa joskus harmittaa.
***
Ratkaisuja meille hiki päässä säntääville överi-ihmisille?
Näitä suosittelen ainakin itselleni: Tietoista läsnäoloa. Tietoisempaa tekemistä. Harkintahetkiä. Kirjoittamista. Palaamista aiemmin koettuun ihan oppimielessä.
Ja sitten ihan tosi paljon ystävällisiä ajatuksia niin itselle kuin toisille.
Näet jos minä näin vähän mahdan itselleni, niin tuskin sitten voi moni muukaan niin kovin paljon.
Kolme hyvää syytä poimia itsellesi ilmainen opas ja tilata maksuton viikkokirje!
- Joka toinen sunnuntai sähköpostiisi saapuu voimaannuttavia eväitä arkeen
- Saat ensimmäisten joukossa tiedon uusista kirjoituksista ja kursseista.
- Liittymislahjaksi saat valintasi mukaan rautaisen annoksen asiantuntijatietoa ja -ohjausta elämänilosi ja voimiesi vahvistamiseen (pdf).
