Monesti me teemme asioita omalla tutulla tavallamme miettimättä sen enempää, mitä oikeastaan olemme tekemässä
Kun pysähtyy ajattelemaan, niin kaikella, mitä me teemme, on monta merkitystä.
Otetaan vaikka siivoaminen. Monille jonkinlainen arkinen siistiminen, järjestäminen ja omasta elinympäristöstä huolehtiminen on niin itsestäänselvää puuhaa, ettei sitä tehdessään edes huomaa, mitä kaikkea asiaan liittyy.
Jos joku saisi päähänsä kysyä, mitä me olemme tekemässä, kun teemme tavanomaista tavaratyötämme – eli kannamme puhdasta pyykkiä yhteen suuntaan, likaista toiseen, ja siinä samalla noukimme tiskiä koneeseen vietäväksi – niin luultavasti miettisimme, mikä kysyjän ongelma on.
Eikö tuota nyt silmillään näe.
***
Kuitenkin kun asiaa alkaa pohtia, se ei olekaan niin yksinkertainen. Parhaiten tästäkin saa otteen silloin, kun omaa rutiiniaan ei jostain syystä pystykään ylläpitämään.
Niin kävi esimerkiksi minulle vuosi sitten, kun jouduin lonkkaleikkauksen jälkeen liikkumaan ensin kahden, sitten yhden kyynärsauvan kanssa, enkä alkuun saanut edes lattialle pudonneita sukkiani nostetuksi muuten kuin tarttumavälineen avulla.
Samaan aikaan tietysti olin sidottuna kotiin, jossa ylläpitämäni järjestys luhistui päivä päivältä. Joka päivä koti näytti vähemmän minulta ja olosuhteisiin sopeutuminen kävi yhä vaikeammaksi.
Kun sitten viimein olin siinä pisteessä, että saatoin ottaa pari askelta ilman sauvoja, mitä teinkään ensimmäiseksi?
Aloin tyhjentää täyteen lastiin ehtineitä pöytiä, tietenkin.
Ja minähän en edes ole mikään himosiivoaja. Oli vain niin, että se mitä näin ympärilläni, ei millään tasolla vastannut sitä, miltä halusin itsestäni tuntuvan.
Oli ankeaa. Ja kurjaa.
***
Vieläkään en ole käynnistänyt kaikenkattavaa suursiivousta, enkä sellaisia harrastakaan. Opin kuitenkin, kuinka laajalle omien nahkojen ulkopuolelle minunkin tunnesäätelyni ulottuu.
Oma koti on oman mielen peili, tavalla tai toisella, ja moni tietää että jos ajatuksensa haluaa saada järjestykseen, niin kannattaa pikkuisen siivota.
Vaan entä jos rutiini onkin niin vahva, että se auttaa jättämään liiankin monet ajatukset ja tuntemukset huomaamatta?
Jos tuleekin käyttäydyttyä niin kuin monien riippuvuuksien kanssa käy: että tekee sen itseä harhauttavan liikkeen ennen kuin mitään ehtii tunteakaan?
Niin, ja vetää samalla oman tunnesäätelynsä pyörteisiin muutkin ympärillä olevat.
Kuinka monta toivetta, pelkoa, noloutta ja kaipuuta silloin jää huomaamatta? Kuinka epätoivoiseksi tunteiden välttely voi kasvaa, ja mitä kaikkea siitä seuraakaan?
Ei välttämättä mitään arkea erikoisempaa, mutta uupumuksesta toipuessa omien ajatustensa kuuleminen voi olla juuri se asia, joka ohjaa tekemään asioita eri tavalla kuin ennen.
Se, joka viitoittaa tien ulos uupumisten labyrintistä.
***
Niin että hidastetaan. Tehdään ainakin jokin asia niin pienesti, että ehditään huomata mitä oikeasti on tapahtumassa.
Kirjoitetaan ajatukset muistiin, ettei unohdeta mitä on huomattu.
Ja tehdään ensi kerralla ehkä jotain hiukkasen eri lailla.
>>> Jatkoa ajatuksille löydät Youtubesta
Tasapainoista elämää rakentamaan
Oletko väsynyt ja uupunut, ja ehkä vielä kaikin puolin kyllästynytkin? Uupumuksesta tasapainoon -yhteisö saattaisi olla sinulle!
Katso webinaari ja ala rakentaa omaa yksilöllista toipumisen polkuasi. Eväät saat meiltä.
