Uupumuksesta tasapainoon avasi ovensa ensimmäisen kerran syksyllä 2019. Tiedetäänkö nyt jotain, mitä ei tiedetty alussa?
Omassa työelämässäni vuosi 2019 oli poikkeuksellisen vauhdikas. Kirjani Uuvuksissa ilmestyi alkuvuodesta – ja se oli menoa sitten. Aiheesta ei silloin vielä ollut kirjoitettu kovinkaan paljon suomeksi ja koulutus- ja haastattelupyyntöjä riitti.
Tiesin kuitenkin, että jotta väsynyt ja uupunut ihminen pääsisi parempaan tasapainoon, tarvitaan apua ja tukijoukkoja. Tiesin myös, että monelle uupuneelle jo kirjan lukeminen olisi ylivoimainen haaste.
Niinpä perustin verkkovalmennuksen. Vuoden kuluttua sain työparikseni pitkäaikaisen ystäväni ja yhteistyökumppanini kehoterapeutti Reija Suntion.
Aluksi Uupumuksesta tasapainoon oli ennemminkin kurssi kuin valmennus. Ajatuksena oli, että ensimmäinen puoli vuotta auttaisi toipumisen alkuun ja antaisi eväät, joiden avulla itselle tärkeitä teemoja voi sitten syventää. Myöhemmin luovuimme kurssimuotoisuudesta, koska eteenpäin ajava tahti ei vain oikein sovi uupuneelle keholle ja mielelle.
Viime aikoina olen itse alkanut ajatella että Uupumuksesta tasapainoon on ennen kaikkea toipumisyhteisö. Teemme yhdessä toipumista eteenpäin vieviä asioita, mutta kaikki on paljon helpompaa ja kevyempää, kun ollaan yhdessä, jokainen tyylillään.
***
Vuosien mittaan tähän edelleenkin kehittyvään valmennukseen on osallistunut noin 1500 erilaisissa uupumisen ja toipumisen vaiheissa olevaa. Jotkut ovat olleet mukana jopa vuosia ja pikku hiljaa hivuttautuneet toipumisen puolelle, toiset ovat vain käyneet kääntymässä.
Jotkut taas ovat hyvin päämäärätietoisesti käyttäneet valmennuksen antia, kaikkea muutakin tarjolla olevaa apua ja tukiverkostoa ja päässeet selville vesille jo ensimmäisen vuoden aikana.
Tarinoita on monenlaisia ja yksi tärkeimmistä opeista onkin ollut: vertailu ei kannata.
Siihen, että yksi toipuu nopeasti ja toisella alkuunkin pääseminen vie aikaa, on moninaiset syyt. Niin houkuttelevaa kuin olisikin väittää tietävänsä, missä nopean toipujan salaisuus piilee, siitä ei ole hyötyä. Todellisuus on monimutkaisempi.
Yksi uupumustutkimuksen pioneereista, emeritaprofessori Marie Åsberg sanoo, että ensinnäkin uupumus on aivosairaus, ja sellaisista toipuminen on hidasta.
Toiseksi Åsberg muistuttaa, ettei pitkäkestoisen ylikuormituksen tuottamaan uupumukseen ole mitään täsmähoitoa tai -lääkettä. Sen sijaan on mahdollista luoda olosuhteita, joissa luonto pääsee tekemään tehtävänsä niin, että ihmiskeho ja mielikin hiljalleen korjaavat itseään.
Parantola. Sellaisesta aina yksi ja toinen uupunut haaveilee.
***
Parantola olisi tosiaankin aika ihana ajatus, ja ehkäpä Kelan kuntoutukset ovatkin toimineet niihin osallistuneille viikon, kahden parantolakokemuksina.
Todellisuus on kuitenkin vastassa aina kuntoutusjakson jälkeen, ja tärkeintä taitaakin olla, ettei kuntoutuksessa opittu pääse unohtumaan ja ettei arki toisaalta jatku aivan entiseen tapaan haasteellisena vaan jokin muuttuu.
Toipumisessa näyttääkin olevan kaksi osa-aluetta, joita molempia joutuu yleensä edistämään samaan aikaan.
On saatava tilaa kehon ja mielen rauhoittumiselle ja palautumiselle. On opittava elämään vähemmän stressaantuneena, usein myös hieman vähemmän tunnollisena, avuliaana ja kilttinä ihmisenä. On opittava ottamaan itselle aikaa, kuuntelemaan omaa kehoa ja sanomaan ei.
Samalla kuitenkin jo oma käyttäytymisen muutos haastaa muita ihmisiä niin kotona kuin työssä. Joskus muutos saa ymmärrystä, joskus vastarinta on ankaraa. Joskus se on hiljaisempaa ja passiivisempaa, mutta yhtä sitkeää. Saavutetuista eduista ei luovuta!
Jos aikoo toipua, jonkin, ja useimmitenkin monenkin asian kuitenkin täytyy muuttua. Eikä ainoa muutos voi tapahtua omien korvien välissä ja omassa toiminnassa. Se olisi kohtuutonta.
Ei ehkä olekaan niin kovin ihmeellistä, että uupumuksesta toipuminen kaikkine elämänmuutoksineen, takapakkeineen ja uusine startteineen kestää monesti useamman vuoden.
Eikä kannata ottaa kovin vakavasti lehtijuttuja, joissa kerrotaan uupumuksesta, joka jäi taakse parissa kuukaudessa. Väsymyksestä kyllä voi päästä tuossa ajassa, mutta kunnollisesta sieluanäivettävästä uupumuksesta tuskin.
***
Mitä siis olemme oppineet ja saaneet aikaan?
Luulisin, että olemme luoneet aika mukavan virtuaalisen parantola ja kuntoutuskeskuksen, jota jokainen mukanaolija saa käyttää oman tarpeensa, tahtonsa ja aikataulunsa mukaan. Apua saa, mutta itsenäisestikin voi edetä, jos haluaa.
On erilaisia ”saleja” ja ”allashuoneita” kehon ja mielen rauhoittamista ja ajatusten uudenlaisille urille saamista varten. On asiantuntijaluentoja ja yhdessäoloa vertaisten kesken. Muutosten aikaansaamiseen kannustetaan pienten kokeilujen kautta.
Harjoitellaan taitoja, jotka voivat tehdä hankalien asioiden esilleottamisen helpommaksi. Luodaan työkalupakkeja vastaisen varalle.
Opetellaan myös katsomaan pintaa syvemmälle niin omassa elämässä kuin siinä kaikessa, mitä arjessaan kohtaa. Näin madalletaan jälleen muutamia stressikierroksia.
Tässä vaiheessa tietysti toivoisi, että käytettävissä olisi ihan kunnollista numeerista dataa siitä, kuinka mukanaolijat ovat tästä kaikesta hyötyneet. Tietosuojasyistäkään sellaista ei kuitenkaan ole kerätty. On vain luotettava palautteisiin ja omaan tekemiseen.
***
Aivan viime vuosien aikana minulle on kuitenkin alkanut avautua vielä yksi toipumisessa tärkeä ulottuvuus, jolla on ihan omanlaisensa merkitys.
Ei taidakaan riittää se, että toipuu, kuntoutuu ja tasapainottuu – kestävään toipumiseen tarvitaan vielä jotain, minkä vetovoima ylittää kaiken sen, mikä niin mielellään imaisisi meidät takaisin suorittamisen ja uupumisen suohon.
Tästä puhun viikon videolla samoin kuin siitä, mihin suuntaan Uupumuksesta tasapainoon on seuraavaksi kulkemassa.
Jälleen parempaan, tietenkin!
Tasapainoista elämää rakentamaan
Oletko väsynyt ja uupunut, ja ehkä vielä kaikin puolin kyllästynytkin? Uupumuksesta tasapainoon -yhteisö saattaisi olla sinulle!
Katso webinaari ja ala rakentaa omaa yksilöllista toipumisen polkuasi. Eväät saat meiltä.
