Hyvät asiat eivät säily itsestään, eivät varsinkaan silloin kun elämä koettelee pidemmän aikaa. Paremmalle tielle voi pyrkiä pienten kokeilujen kautta.
Jälkikäteen se on helppo huomata. Kun pitkään kestäneen kriisikauden jälkeen taas saa päänsä pinnalle, voikin havaita olevansa aivan oudoissa maisemissa.
Selviytymisen helpotukseen sekoittuu usein kauhistus. Miten voinkaan olla näin huonossa kunnossa, miten saatankaan näyttää näin kuluneelta, ja sitten se kamalin: montako kiloa tuli?
Jos ei pidä varaansa, voi helposti käydä niin, että tulee käyttäneeksi kaikki vaivalla palautetut voimansa tehokuureihin ja elämänmuutoksiin, joissa kuitenkin on yksi iso ongelma: ne eivät välttämättä ole omasta sydämen halusta lähtöisin.
Sen sijaan mielessä pyörii lähinnä, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Näytänkö nyt niin vanhalta ja väsyneeltä, etten enää pääse tekemään mitään kivaa?
***
Tämä on oikein hyvä hetki pysähtyä ja harkita. Miten voisi toimia viisaammin?
Riskinsä on siinäkin, että alkaa kyselemättä kohentaa ulkoista itseään: ensinnäkään se ei välttämättä tuota pitkäaikaisia tuloksia ja toiseksi se voi ajaa vielä kauemmaksi siitä, mikä olisi itselle se kaikkein luonnollisin ja osuvin tie.
Tämä myöskin altistaa uupumukselle.
Psykologi Herbert Freudenberger näki sokean suorittamisen riskit jo 1970-luvun kirjoituksissaan. Sokeaksi hän kuvasi nimenomaan sitä, jos lähtee mihin hyvänsä projektiin ymmärtämättä omia motiivejaan, siis sitä miksi tekee ja mikä itseä viime kädessä ajaa.
Freudenberger totesikin, että hyvin usein meitä ajaa yksinkertaisesti pelko. Pelko menettää jotain, mikä on itselle tärkeää, tai jonka me ainakin kuvittelemme tärkeäksi.
Pelko saa meidät tekemään hämmentäviä asioita. Suostumaan ilmaiseen työhön, harrastamaan liikuntaa sairaana, väsyneenä tai paukkupakkasella, sanomaan kyllä vaikka kaikki itsessä huutaa ei — ja lääkitsemään tästä kaikesta syntyvää pahaa oloa lyhytvideoilla ja kaikella muulla, mistä tulee lopulta vain entistä pahempi olo.
Kun antaa pelon viedä, on helppo kadottaa itsensä, itsenäisyytensä ja lopulta myös voimansa. Miltä siis kuulostaisi, jos pelon sijaan koettaisikin ohjautua halusta?
Jos yrittäisikin toisten ihmisten miellyttämisen ja ylipäänsä tähän yhteiskuntaan ja kulttuuriin riittämisen sijasta selvittää, mikä oikeasti istuu itselle?
Onhan niinkin, että kun jokin tosiaankin tuntuu omalta, siitä ei tarvitse pitää kynsin hampain kiinni, vaan sen pariin hakeutuu uudestaan ja ihan itse.
***
Ymmärsin itsekin jokin aika sitten, että olen tainnut tulla kohtalaisen mankelin läpi viime vuosina, ja että on aika pysähtyä pohtimaan seuraavaa askelta.
Ei tuntunut hyvältä.
Kuinka ollakaan, huomasin kuitenkin saman kuin moni muukin: en ollut laisinkaan varma, mihin olisi viisainta ryhtyä.
Silloin otin avuksi – ja tämä on jo huvittavaa – myös omat kirjani. Kas kun olen vuosien mittaan koonnut sinne kaikki tietämäni neuvot ja keinot, joilla ihminen voi pyrkiä ylös uupumisestaan, niin miksen sitten palaisi niihin itsekin.
Poimin kolme asiaa:
- Oman tilansa, aikansa ja tasapainonsa vaaliminen on äärettömän tärkeää. Muuten ei pysty pidemmän päälle keskittymään yhtään mihinkään.
- On yhtä hyvä aloittaa ajatuksista, sanoista tai konkreettisesta tekemisestä. Tekemisestä on kuitenkin helpointa päästä liikkeelle.
- Aina kannattaa tehdä ensinnä pieni kokeilu. Mikä tuntuu omalta ja luontevalta, mikä ei? Mitä muuta kokeilut kertovat?
***
Ajattelen nyt, että tällainen kriisien jälkeinen (tai välinen, sillä mistä sitä tulevaakaan tietää) aika on aivan mainiota aikaa uusille avauksille.
Paluuta entiseen ei ole, sillä aikaa on kulunut ja itsekin on väistämättä muuttunut kaiken kokemansa vuoksi.
Entisessä elämässä on siis varmastikin ollut sellaisia elementtejä, jotka ovat nyt aikansa eläneitä ja joita on turha haikailla takaisin. Varmasti siinä on kuitenkin myös ollut jotain sellaista, mitä kannattaa palauttaa, vahvistaa ja jalostaa.
Mutta kumpaan laariin mikäkin asia kuuluu, sitä ei voi tietää kuin kokeilemalla!
***
Tuntuuko sinustakin ajankohtaiselta ryhtyä pieniin, elämäniloa lisääviin kokeiluihin? Tai oletko vasta puntaroimassa mahdollisuutta?
Tule siinä tapauksessa Youtube -kanavalleni ❤️ Julkaisen siellä joka perjantai uuden videon, jolla kerron kokeiluistani ja ajatuksista niiden takana.
>>> kanavalle pääset tästä, ensimmäiseen tubetaukoni jälkeiseen videoon tästä
Tilaa myös viikkokirjeeni: se muistuttaa sinua aina sunnuntaisin uuden videon saapumisesta. Niin sinun ei tarvitse lisätä vielä tätäkin asiaa muistikuormaasi.
Pupuisin terveisin,
Liisa
Kolme hyvää syytä poimia itsellesi ilmainen opas ja tilata maksuton viikkokirje!
- Joka toinen sunnuntai sähköpostiisi saapuu voimaannuttavia eväitä arkeen
- Saat ensimmäisten joukossa tiedon uusista kirjoituksista ja kursseista.
- Liittymislahjaksi saat valintasi mukaan rautaisen annoksen asiantuntijatietoa ja -ohjausta elämänilosi ja voimiesi vahvistamiseen (pdf).
