Periaatteessa me kaikki tiedämme, että aika on venyvä ja suhteellinen käsite. Silti sen hahmottaminen ja jäsentäminen on yllättävän vaikeaa.

Kalenterin käyttäminen on periaatteessa helppoa, mutta miksi se ei läheskään aina riitä rauhoittamaan mieltä ja vähentämään kiireen tunnetta?

Miksi aikaa yleensä tuntuu olevan ihan liian vähän, jopa riippumatta siitä kuinka paljon tekemistä riittää?

Ajan vähäisyyden tai kesken loppumisen tunteesta seuraa stressiä. Riittämättömyyden ja tyytymättömyyden tunteita.

Kun aikaa tuntuu olevan liian vähän, suuren osan ajasta tuntuu siltä kuin olisi myös väärässä paikassa. Pitäisi olla vielä jossain muualla, jonkin kesken jääneen parissa.

Tai sitten pitäisi olla jo jossain toisessa paikassa, siellä mistä on jo myöhässä.

Onko tämä väistämätöntä? Onko asialle mahdollista tehdä jotain?

Arvoilla ladattua aikaa

Ruotsalainen fysiikan professori Bodil Jönsson oli 1990-luvun lopulla ensimmäisiä, jotka pysähtyivät toden teolla pohtimaan suhdettamme aikaan.

Lama-aika ja sitä seuranneet henkilöstömäärien leikkaukset ja tehokkuuden lisäämisen pyrkimykset olivat muuttaneet työntekoa ja ajankäyttöä ylipäätään dramaattisesti.

Yhtäkkiä joillakin – siis työttömillä – näytti olevan runsaasti aikaa, kun taas toisilla sitä oli aivan liian vähän.

Silti nekään, joilla oli aikaa, eivät olleet rentoja ja rauhallisia. Päin vastoin tutkimukset osoittivat, että työttömät olivat yhtä stressaantuneita kuin ne, joilla työtä oli aivan liian paljon.

Kirja Tio tankar om tid, suomeksi Kymmenen ajatusta ajasta, oli ensimmäinen sarjassa, jossa Jönsson pohtii miten suhtautua muun muassa merkityksellisyyden kaipuuseen ajassa, joka meillä jokaisella kuitenkin on rajallinen.

Tai kuten Jönsson sanoo, aika on loppujen lopuksi ainoa asia, jota meillä on.

Aika on ainoa asia, jota meillä on

Bodil Jönsson

Itsensä voi kuitenkin kokea hyvin juurettomaksi ajassaan riippumatta siitä, kuinka paljon sitä kellolla ja kalenterilla mitattuna näyttää olevan.

Jos yrittää juurtua aikaansa elämällä vain käsillä olevassa hetkessä, menettää näkymän tulevaan ja kuten Jönsson sanoo, toimintakykynsä.

Vaikka meidän taipumuksemme pälyillä jatkuvasti niin menneeseen, tulevaan kuin sivuillemmekin on usein rasittava ainaisen ahdistuksen lähde, se samalla luo pohjaa myös kyvyllemme rakentaa näkemystä ja ylläpitää suuntaa elämässä.

Jos taas laittaa laput silmille, ei muistele eikä suunnittele, on irrallaan tavalla, joka ennen pitkää ei tunnu hyvältä.

Mitä tässä pitäisi tehdä?

Tee ajastasi henkilökohtaista

Mitä jos et ajattelisikaan aikaasi sen mukaan, mitä kello ja kalenteri näyttävät?

Kuten Bodil Jönsson sanoo, kelloaika perustuu pohjimmaltaan sopimuksenvaraisiin yksiköihin. Se on siis mitä suurimmassa määrin persoonatonta ja epähenkilökohtaista.

Aivan toisenlaisen lähtökohdan ajalle saat, jos istutat sen omiin olemisen ja tekemisen rytmeihisi. Silloin mitä enemmän otat ajan haltuusi, sitä suuremmassa määrin siitä tulee omaasi.

Pohjimmaltaan kysymys on siitä, kuka päättää. Missä rajat kulkevat, ja kuinka onnistut puolustamaan niitä.

Millaiseen asemaan olet tottunut asettumaan suhteessa elämäsi asioihin ja vaikuttajatahoihin?

Suurimmalle osalle meistä itsenäinen suhtautuminen omiin tekemisiin ja aikaan tuottaa haastetta.

On helpompi mennä virran mukana, suostua ja myöntyä – ainakin niin kauan kuin se tuntuu mahdolliselta.

Jonain päivänä voi kuitenkin olla seinä vastassa, ja silloin on aika ottaa omiin käsiinsä niin oma elämä kuin aikakin.

Tai sitten joudut vain omista tekemisistäsi päättelemään, mitkä ne tosiasialliset 3 tärkeintä asiaa ovat.

Mitä sinun elämääsi kuuluu – ja mitä ei?

Muistan ikuisesti sen vanhemman rouvashenkilön, varmaankin sen ikäisen kuin itse olen nyt.

Siihen aikaan kuitenkin olin nuori psykologi ja vasta aloittelin uraani psykologisen soveltuvuusarvioinnin parissa.

Olin ihan vihreä, eikä minulla ollut juurikaan sanottavaa siihen, millaisilla rakenteilla ja millaisissa aikatauluissa tein töitäni.

Oma työni oli siis silkkaa sopeutumista ja selviytymiskamppailua.

Ja sitten tuli tämä asiakas, joka oli hakemassa vaativaa asiantuntijapestiä kansainvälisessä organisaatiossa.

Rouva oli kohtelias ja ystävällinen ja melkein nolostuttavan kiinnostunut siitä, mitä minulla keltanokkapsykologilla oli sanottavana.

Mutta kun tuli matemaattisten päättelytehtävien aika, hän sanoi ei.

Rauhallisesti ja päättäväisesti hän kieltäytyi. Ja syy oli yksinkertainen.

Tämä ei kuulu minun elämääni, rouva sanoi.

Kuka päättää, mitä sinun elämääsi kuuluu?

Ja niin kävi, että ensimmäisenä ja ainoana tietämänäni henkilönä rouva ei tehnyt päättelytehtäviä – mutta tuli silti valituksi hakemaansa tehtävään.

Siltä istumalta hänestä tuli minun idolini.

Jonain päivänä, joskus vielä, minäkin päättäisin itse mitä minun elämääni kuuluu, mihin ryhdyn ja mihin en. Samalla itsestäänselvällä varmuudella.

Asiat ottavat aikansa

Bodil Jönsson sanoo, että joka ainoan tekemisen kohdalla on otettava huomioon sen vaatiman ajankäytön koko kaari.

Ensin asiaan on astuttava. Sellaista tekemistä ei olekaan, johon ei jollain tavalla tarvitsisi orientoitua tai johonkin ei ainakin pitäisi siirtää huomiotaan, jos asian siis aikoo tehdä.

Ja jos ei aio tehdä sitä totaalisen väärällä kädellä.

Toiseksi asiaan on keskityttävä. Tekeminen vaatii aikansa ja huomionsa, että se onnistuisi. Mitä tutummasta tekemisestä on kysymys, sitä enemmän rutiinista on apua.

Siitäkin huolimatta asia vaatii aikansa.

Kolmanneksi asiasta pitää astua ulos. Pitää henkäistä ja arvioida kuinka meni ja mitä tekisin samalla, mitä eri tavalla.

Asioita voi myös jossain määrin tehdä rinnakkain. Muutaman pallon voi pitää yhtä aikaa ilmassa kuin jonglööri, mutta ennemmin tai myöhemmin pallojen määrä voi kasvaa liian suureksi tai pallottelu käydä liian väsyttäväksi.

Sitten se ei enää onnistu.

Fyysikkona Bodil Jönsson myös laskee, että mistä enemmän palloja on ilmassa, sitä enemmän asiasta toiseen siirtymiseen kuluu aikaa ja sitä vähemmän aikaa jää itse asioitten tekemiseen.

Samalla häviää tunne juurtuneisuudesta omaan aikaan.

Miten voitat itsellesi rannatonta aikaa?

Ainaisen ajanpuutteen kourissa me usein haaveilemme elämästä, joka jollain tavalla takaisi lopullisen vapauden riittämättömyyden tunteistamme.

Ja siinäpä se tulikin.

Kaipaamme lisää aikaa, lisää rahaa, lisää palautetta, lisää kaikkea, vaikka pohjimmaltaan se mitä kaipaamme on vapaus kalvavasta puutteen ja vaillinaisuuden tunteesta.

Että elämä riittäisi, että aika riittäisi, että me riittäisimme.

Mihin, voi tietysti kysyä.

Jokainen, joka on joskus istunut mökkirannassa laiturilla, meren rannalla tai korkealla paikalla katselemassa avautuvaa maisemaa, on todennäköisesti joskus kokenut sen huilkaisevan tunteen, joka syntyy sen tajuamisesta että kaikki oleellinen on jo tässä ja läsnä.

Kysymys on siis meidän taidostamme olla ja asettua.

Ei siitä, että työntäisimme pois sen mitä on ollut ja mitä ehkä tulee, vaan siitä, että osaamme ottaa kiinni siitä hetkestä, joka on jo läsnä.

Ja mikä siinä auttaa, on keskittyminen. Hetken omistaminen, oman tekemisen omistaminen.

Terve itsepäisyys.

Mihin sinä haluat keskittyä elämässäsi?

Meidän kenenkään aika ei riitä mihin hyvänsä tai kaikkeen mahdolliseen.

Oleelliseen se kuitenkin yleensä riittää.

Mitkä ovat ne elämäsi 3 tärkeintä asiaa, joihin haluat oikeasti keskittyä?

Mitkä ovat ne elämäsi 3 tärkeintä asiaa, joita olet valmis puolustamaan?

Ne 3 asiaa, joiden heikoille jääminen tosiaankin harmittaisi sinua sitten, kun elämäsi lähestyy loppuaan?

Ne 3 asiaa, jotka tuottavat sinulle syvällisintä tyytyväisyyttä ja iloa?

Ne 3 asiaa, joiden takia muut saavat mennä tarvittaessa yli laidan?

Kun tiedät, mitkä ovat ne elämäsi kukkapurkkiin mahtuvat 3 suurinta kivenmurikkaa, tartu vaikkapa tähän sovellettuun Bullet journaliin.

Liisan äärimmilleen minimalisoitu Bullet Journal

Varaa bujon rakennusvaiheeseen vihko tai muistikirja ja mielellään tunnin verran aikaa.

Käy ensinnä läpi tulevan puolen vuoden kalenterisi.

  • Mitkä ovat tuon ajanjakson 3 tärkeintä tehtävää? Kirjaa ne muistiin.
  • Mitkä ovat meneillään olevan tai seuraavan kuukauden 3 tärkeintä tehtävää, joiden avulla voit edesauttaa puolivuotiskauden tehtävien toteutumista. Kirjaa muistiin.
  • Mitkä ovat meneillään olevan tai alkavan viikon 3 tärkeintä tehtävää, joiden avulla voit varmistaa kuukausi- ja puolivuotistason tehtävien toteutumisen? Kirjaa muistiin.

Tee tämän jälkeen muistikirjaasi tai vihkoosi kuvan mukainen ruudukko.

Piirrä kullekin työpäivälle oma ruutunsa. Itse pidän työpäivinä päiviä maanantaista perjantaihin, jolloin viikonlopun päiville en piirrä omia ruutujaan.

Näiden paikalle piirrän sen sijaan seurantaruudun, jonka otsikoin yksinkertaisesti: Miten meni?

Tuossa ruudussa voin kerrata viikon tavoitteet – sen mikä onnistui ja sen mitä ehkä jäi tekemättä tai kesken.

Seurannan pohjalta ja tietoisena pidemmän ajanjakson tavoitteista voin sitten laatia seuraavan viikon suunnitelman.

Suunnitelmaan kuuluu vain kolmeen tärkeimpään tavoitteeseen liittyviä tehtäviä. Näin varmistan sen, että tärkeimmissä asioissa tosiaankin tapahtuu edistystä.

Jos taas haluat tarkastella tekemisiäsi vielä laajemmassa mittakaavassa, sisällytä bujoon viikon kaikki 7 päivää.

Kokeile Bullet Journalia ainakin kuukauden ajan

Seuraa mitä tapahtuu ajankäytöllesi, itsetunnollesi ja ryhdillesi.

Kiireen tunteellesi, itsenäisyydellesi ja rajoillesi.

Tunteillesi, ajatuksillesi ja tekemisillesi.

Hengityksellesi ja keskittymisellesi.

Ja kerro minulle! Bujo on jo usean vuoden ajan ollut yksi tärkeimmistä keinoista, joilla itse olen saanut hajalleen pyrkivät voimani takaisin.

Haluaisin kuitenkin kuulla myös sinun ajatuksiasi niin bullet journalista kuin ylipäätään keinoista, jotka ovat auttaneet sinua ottamaan oman aikasi haltuun – osoite on liisa@pyoreapoyta.fi.

Otsikoi viestisi “Oma aika haltuun”, niin tiedän heti mistä on kysymys.

Kolme hyvää syytä poimia itsellesi ilmainen opas ja tilata maksuton viikkokirje!

  1. Joka sunnuntai sähköpostiisi saapuu voimaannuttavia eväitä seuraavaan viikkoon.
  2. Saat ensimmäisten joukossa tiedon uusista kirjoituksista ja kursseista.
  3. Liittymislahjaksi saat valintasi mukaan rautaisen annoksen asiantuntijatietoa ja -ohjausta elämänilosi ja voimiesi vahvistamiseen (pdf).