Raja terveen tekemisen meiningin ja kaiken ilon tappavan suorittamisen välillä voi olla hiuksenhieno.

Jos raja ylittyy liian usein, perässä voi seurata koomaa lähentelevä uupumisasteinen väsymys kaikkine oheisine oireineen – tämän tietää jokainen uupumuksen kokenut.

Olotila on niin kurja, ettei sitä kukaan halua ehdoin tahdoin kokea. Ja silti tänäänkin todennäköisesti tuhannet suomalaiset heräävät pöhnäisen väsyneeseen aamuun.

Miten suorittamisen, väsymisen ja lähestyvän uupumisen rajan voisi oppia huomaamaan ajoissa, ja miksi se ylipäätään on niin vaikeaa?

Kun se jaksaa tuon, niin kai se jaksaa vielä tämänkin…

Muistatko sen hölmöläistarinan, jossa miehet lähtivät hevosen ja reen kanssa tukkimetsään? Miehet tekivät kuormaa ja tuumivat, että kun hevonen jaksoi vetää vielä edellisen puun, niin kaipa se jaksaa seuraavankin.

Lopulta hevonen kuitenkin lyyhistyi maahan ja miehet alkoivat kauhuissaan purkaa kuormaa. Kun ei hevonen jaksanut vetää tuota puuta, niin ei se varmaan jaksa tätäkään, he tuumivat, ja lopulta reki oli tyhjä.

Hölmöläisille on helppo naureskella, mutta tosiasiassa meidän useimpien on vaikea arvioida ja varsinkaan kunnioittaa jaksamisen rajoja etukäteen. Jälkikäteen ylittymisen kohta on helpompi tunnistaa, mutta silloin vahinko on jo tapahtunut.

Niinpä omaan tuntumaan ei aina kannata sokeasti luottaa. Viisaampaa voi olla, että opettelee tunnistamaan merkit, joiden kohdalla on syytä hidastaa siitä huolimatta, että virtaa vielä tuntuu riittävän.

Väsymisen rajalla virranlähteenä nimittäin usein ovat stressihormonit. Se tie taas voi viedä rajuun äkkiväsymykseen siinä vaiheessa, kun nämä energiaa lisäävät aineet poistuvat verestä.

Stressi ikävä kyllä vaikeuttaa myös oman sisäisen tilan huomaamista – sille ei jää tilaa, kun keho ja mieli koettavat kaikin keinoin varautua tulkitsemaansa ulkoiseen uhkaan. Isompi vaara kuitenkin lähestyy sisältäpäin, jatkuvasti jännittyneen kehon väsymisen ja ajatusten ja tunne-elämän kapeutumisen suunnalta.

Tässä siis joukko asioita, joille sinun kannattaa valpastua. Niistä jokainen voi olla merkki alkavasta uupumuksesta. Kun huomaat yhdenkin, hidasta, pidä tauko ja kuulostele itseäsi. Usein ei omaa tilaansa pysty tunnistamaan ilman, että kuuntelulle ja kuulostelulle ottaa erikseen aikaa.

Merkkejä alkavasta uupumuksesta

  • Kärsit väsymyksestä, joka ei helpotu lepäämällä. Viikonloppu ei tahdo riittää työviikosta toipumiseen. Huomispäivä pelottaa.
  • Väsymys ei liity kuormitushuippuihin vaan jatkuu, vaikka tilanne helpottuisi
  • Sinulla on univaikeuksia. Nukahtaminen vaikeutuu, uni on levotonta, heräät liian aikaisin ja uni jää lyhyeksi – tai jopa näitä kaikkia.
  • Muistisi ei toimi kunnolla. Hukkaat tavaroita, et muista nimiä, joudut kulkemaan edestakaisin huoneesta toiseen, kun et muista mitä olit tekemässä.
  • Sinun on vaikea keskittyä. Kirjan lukeminen on ylivoimaista, vaikka olisit ennen rakastanut lukemista. Sarjatkin tuntuvat etenevän liian hitaasti, etkä pysty seuraamaan juonenkäänteitä kunnolla. Ajatukset harhailevat.
  • Olet kipeä sieltä ja täältä. Vanhat vaivat palaavat. Niveliä kolottaa ja vatsa on levoton. Selkää särkee. Tunnet itsesi vanhaksi ja kuluneeksi.
  • Sydän hakkaa ja verenpaine nousee. Kumpikaan ei ole hyvä asia.
  • Sairastut herkemmin flunssaan ja muihin infektioihin.
  • Ruokahalusi alkaa heiketä  ja saattaa myöhemmin kadota kokonaan. Tosin ennen sitä saatat lääkitä huonoa oloasi myös syömällä ja juomalla – tunnetuin seurauksin. Stressi sekoittaa myös nälästä ja kylläisyydestä kertovien hormonien toimintaa, mikä voi tuottaa yllätyksiä painonhallinnassa.
  • Masentaa ja/tai ahdistaa. Saatat jopa kokea alkavia paniikkituntemuksia. Ylipäätään olet negatiivisempi kuin ennen, ja joskus saatat ihmetellä, tunnetko enää itsekään itseäsi.
  • Jaksamisen rajan ylittyessä suhteesi työhön alkaa muuttua. Alat epäillä työsi merkitystä, asiakkaiden vilpittömyyttä ja yhteistyökumppaneiden tarkoitusperiä. Et jaksa itsekään välittää niinkuin ennen. Niinpä alat eri tavoin ottaa etäisyyttä työhön ja siihen liittyviin ihmisiin.
  • Samalla kuitenkin myös usko itseesi alkaa heiketä. Yhä useammin mietit, osaatko oikeastaan yhtään mitään ja pitäisikö vain luovuttaa ja antaa olla. Työn ilon väheneminen näkyy ensin luovuutta ja kekseliäisyyttä vaativissa tehtävissä. Vähitellen kuitenkin huomaat kaiken kaikkiaan saavasi vähemmän aikaan. Tässä kohdassa jarrua kannattaa painaa jo lujasti.

Huolehdi rajoista ja hanki elämä

Monien elämä on täynnä eri suunnilta tulvivia vaatimuksia ja haasteita. Miten tämän kaiken keskellä voi pitää huolen siitä, että oma suhde tekemiseen pysyy terveellä pohjalla?

Hetken tuntumaan ei auta kovin paljon luottaa, sillä stressin noustessa se ei ole luotettava mittari sille, miten oikeasti voit ja jaksat. Sen sijaan on hyvä rakentaa kestävää elämäntapaa, johon mahtuu sopiva määrä myös tylsyyttä ja aikaansaamattomia hetkiä.

Tässä muutama asia, joita on hyvä pysähtyä pohtimaan, ja joiden mukaan on myös hyvä elää. Yhdessä ne luovat pohjaa kestävälle elämäntavalle. Lisää joukkoon myös muita, itsellesi henkilökohtaisesti tärkeitä asioita!

Kymmenen keinoa, joiden avulla voit jarruttaa tekemisen lipsumista riskialttiin suorittamisen puolelle

  1. Pidä kunnianhimosi aisoissa
  2. Pidä velvollisuuden- ja vastuuntuntosi kurissa
  3. Pidä perfektionistiset taipumuksesi kurissa
  4. Noudata työaikoja
  5. Tee joka päivä jotain, mikä ei liity työhön millään tavalla
  6. Mene joka päivä samaan aikaan nukkumaan
  7. Syö säännöllisesti
  8. Puhu asioistasi toisille. Puhu varsinkin sellaisesta, mistä ei oikeastaan haluaisi puhua.
  9. Vietä aikaa läheistesi kanssa.
  10. Vietä säännöllisesti aikaa vain itsesi kanssa.

Kolme hyvää syytä poimia itsellesi ilmainen opas ja tilata maksuton viikkokirje!

  1. Joka sunnuntai sähköpostiisi saapuu voimaannuttavia eväitä seuraavaan viikkoon.
  2. Saat ensimmäisten joukossa tiedon uusista kirjoituksista ja kursseista.
  3. Liittymislahjaksi saat valintasi mukaan rautaisen annoksen asiantuntijatietoa ja -ohjausta elämänilosi ja voimiesi vahvistamiseen (pdf).