Lähes jokaisen työhön kuuluu nykyään yhtenä osana itsensä johtaminen. Asia ei ole uusi: sitähän se vain tarkoittaa, että pitää ajatella mitä tekee.

Kuitenkin vaikka kuinka hienosti osaisi aikatauluttaa ja järjestää tekemisiään, ei siitä ole paljon apua, jos tekemistä kerta kaikkiaan vain on liikaa.

Sama tietysti pätee kotitöihin ja siihen kaikkeen muuhun palkka/yrittäjän työn ulkopuoliseen, mistä arki koostuu.

Seuraavia kolmea keinoa voikin olla helpointa harjoitella ja hioa ensin kotioloissa. Kun ne saa hyvin haltuun, voi sovellusalaa laajentaa.

Miten työtä vähennetään?

Seuraavat keinot perustuvat siihen perusoivallukseen, että aika ja resurssit ovat aina rajallisia.

Jos yrittää venyä kaikkiin tarpeisiin ja vaatimuksiin mitä eteen tulee, ei saa mitään tehdyksi loppuun tai kunnolla. Lisäksi stressi, riittämättömyys ja huono omatunto vaivaavat koko ajan.

Kun tämä näkymä ei houkuttele, valittavana on kolme reittiä, joita voi ja kannattaa myös yhdistellä tilanteen mukaan.

1. Harkitse ennen ryhtymistä, tarvitseeko asiaa tehdä ollenkaan

Eräs tiimi, jonka kanssa työskentelin muutamia vuosia sitten, turhautui kiireeseensä. Esihenkilönsä johdolla he listasivat palvelutehtävänsä, joita löytyikin lähemmäs 80.

Luku oli hengästyttävä, kun otti huomioon, että tiimissä oli reilusti alle 10 tekijää. Seuraava askel olikin, että tehtäviä alettiin viivata yli. Mitkä palvelut olivat vielä ajankohtaisia, mitkä tuottivat asiakkaalle toivottua tulosta? Ensimmäisen yliviivauskierroksen jälkeen tehtävät olivat vähentyneet kolmanneksella ja karsinta jatkui.

Kivutonta tämä ei kuitenkaan ollut, sillä yhdellä kuin toisellakin tiimiläisellä oli poistuvien tehtävien joukossa omia lempilapsiaan – mutta kun muutkin luopuivat, siihen oli helpompi taipua itsekin.

Tiimi oli syystäkin ylpeä itsestään.

Mitä ihan turhaa ja tarpeetonta sinä teet? Kotona tai töissä? Mistä voisit luopua omalla päätökselläsi, mistä voisit neuvotella?

2. Harkitse, kuinka suuri panostus on mielekästä kussakin tehtävässä

Kuinka tärkeää on, että käsillä oleva työ tulee tehdyksi viimeisen päälle hyvin?

Serkkuni kerran puuskahti supertarkalle äidilleen, että sukat kyllä kuivuvat narulla, vaikka kaikki eivät olisi samoin päin. Niinpä – mikä olikaan sukkien narulle ripustamisen tarkoitus? Ja toisaalta totta on, että seuraava työvaihe eli vaatteiden kerääminen narulta kaappiin voi olla helpompaa, kun sukat ovat vierekkäin ja samoin päin.

Aina ei ole niin helppoa nähdä, mikä on mielekästä ja tarkoituksenmukaista, mutta aivan varmaa on, että jos kaiken mitä tekee, koettaa tehdä kympin tasolla, ei lepoa eikä taukoa näy.

Pitää siis oppia erottamaan, mitkä asiat todellakin kannattaa hoitaa hyvin, vaikka ne olisivat pieniäkin. Ja jos johonkin tekemiseen tarvittavaa panostusta onnistuu vähentämään rutiineja luomalla, niin sehän on hienoa.

Tiedostatko asioita, joihin panostat enemmän kuin ne oikeastaan ansaitsisivat? Tai toisinpäin asioita, joihin et satsaa ollenkaan niin kuin olisi aiheellista?

3. Älä tee toisten töitä

Periaate on yksinkertainen, mutta melkeinpä kaikesta tässä elämässä tulee monimutkaista heti, kun mukana on muitakin ihmisiä. Lisäksi pienetkin asiat sisältävät usein hyvin mielenkiintoista dynamiikkaa ihmisten kesken.

Meillä esimerkiksi on nyt parin viime viikon aikana ollut meneillään sellainen kausi, että kaapinovet ovat jatkuvasti auki. Vaatekaapin, eteisen kaapin, lääkekaapin, astiakaappien ja ruokakaapin ovi on säännönmukaisesti auki. Myös lusikka- ja kauhalaatikot olivat eilen auki. Ainoa, jota en vielä ole havainnut avonaisena, on jääkaappi.

Sen lisäksi, että edelleenkin kaikki tiskikoneesta tyhjennetyt kulhot, kattilat ja purkit ovat ehdottomasti pöytätasoilla, ei vahingossakaan kaapissa. Jonka ovi siis on auki.

Aivan selvästi tunnen nyt tässä kutsun reagoida jollain tavalla. Ensin tuupin ovia aina ohimennessäni kiinni. Nyt en kuitenkaan enää tiedä, mitä tehdä. Ei yhtään huvita muistutella, mutta ei myöskään huvita kulkea perässä ja korjata jälkiä.

En myöskään jaksaisi katsella avonaisia kaappeja. Enkä haluaisi vetäytyä siihen yhteen huoneeseen, jossa ovista päätän vain minä. Ja pohjimmaltaan tietenkin olen sitä mieltä, että se joka avaa kaapin, myös sulkee sen.

En ole yhtään varma, mitä mieltä mieheni on asiasta. Voi olla, ettei hän ole ajatellut sitä ollenkaan, mutta syystä tai toisesta ovien sulkeminen nyt vain on äkkiä käynyt vaikeaksi ellei lähes mahdottomaksi.

Olen ymmälläni. Ja silti uskon, että samanlaista tapahtuu joka päivä ties kuinka monessa kodissa ja työpaikassa. Ihmiset toimivat ajattelematta niin kuin toimivat ja markkeeraavat siinä samalla omaa reviiriään ja oikeutustaan. Eikä jokaista asiaa voi eikä kannata ottaa perinpohjaiseen keskusteluun.

Mitä siis teen? Tasapainoilen ainakin kahden tarpeen välillä. Haluaisin, että olisi siistiä ja kunnollista ja haluaisin, että pystyn kunnioittamaan tai ainakin sietämään toisen tapaa olla. Niinpä sitten puren hammasta, istun käsieni päällä ja koetan ajatella muuta. Usein se onnistuukin.

Aivan reilu ei tilanne kuitenkaan ole, sillä jotta en kulkisi ympäri taloa sulkemassa ovia, keräämässä sukkia, mitä milloinkin, niin joudun tekemään melkoisen määrän ajatus- ja tunnetyötä. Jos keksit tavan tämäntyyppisen työn jakamiseen tasaisemmin, kerro ihmeessä minulle!

Erilaisten ihmisten yhteiselo on harvemmin aivan mutkatonta. Missä kohdin sinä tunnistat oman elämäsi kipukohtia tasapuolisuuden, vastuunoton, kunnioituksen ja rajojen suhteen?

Kolme hyvää syytä poimia itsellesi ilmainen opas ja tilata maksuton viikkokirje!

  1. Joka sunnuntai sähköpostiisi saapuu voimaannuttavia eväitä seuraavaan viikkoon.
  2. Saat ensimmäisten joukossa tiedon uusista kirjoituksista ja kursseista.
  3. Liittymislahjaksi saat valintasi mukaan rautaisen annoksen asiantuntijatietoa ja -ohjausta elämänilosi ja voimiesi vahvistamiseen (pdf).