Apua, seinä tuli vastaan! Uupumiskriisistä toivoon ja toimintaan

Uupuminen täyttää kaikki elämänkriisin tunnusmerkit. Muiden kriisien tavoin se katkaisee arjen, tekee tuttujen rutiinien jatkamisen lähes mahdottomaksi ja pakottaa kiinnittämään huomion itseensä.

Apua, seinä tuli vastaan! Uupumiskriisistä toivoon ja toimintaan

Uupuminen on siitä erikoinen kriisi, että se kohtaa ihmistä sisältäpäin. Ja tämä taas johtaa aivan omanlaisiinsa tunteisiin ja tuntemuksiin.

Uupumuksen läpikäyneet sanovat, ettei uupumus muistuta mitään mitä he ovat aikaisemmin kokeneet. Uupumus vie kuin vieraalle maalle, paikkaan jossa mikään ei toimi niinkuin ennen.

Uupumus onkin usein pelottava kokemus.

Kun samalla kertaa muisti tuntuu pettävän, keskittymisestä tulee mahdotonta, keho oireilee selittämättömästi, mielialat vaihtelevat ja kaiken mielekkyys epäilyttää, olisi melko outoa jos se ei herättäisi huolta.

Moni kokee kuitenkin myös syvempää, vaikeasti kuvattavaa pelkoa ja vaaran tunnetta, minkä voi ymmärtää merkkinä siitä, että itsesuojeluvaisto on herännyt.

Jokin itsessä kertoo, että nyt voi tapahtua jotain, mitä on vaikea peruuttaa.

Moni kokee uupumisen myös noloksi tai hävettäväksi asiaksi.

Siitä huolimatta, että uupumuksesta nykyisin puhutaan paljon, omalle kohdalle osuessa uupumus onkin vaikeampi hyväksyä.

Vaikka toisen uupumista ja väsymistä olisikin helppo ajatella myötätunnolla, itseen ei tämä ystävällisyys välttämättä yllä.

Päinvastoin hyvin usein väsymyksen kasvaessa yltyy myös kriittinen, syyllistävä ja tuomitseva sisäinen puhe. Etkö parempaan pysty, se viestittää.

Me odottaisimme itseltämme enemmän, parempaa tai molempia, ja nyt ovat rajat silti tulleet vastaan – kaikelle muulle paitsi hellittämättömille vaatimuksille itseä kohtaan.

Ei siis ihme, että uupumisen todellisuutta haluaa vastustaa!

Tästä taas seuraa, että sitkeä yrittäminen jatkuu viimeiseen asti, ja pysähtyminen ja avun hakeminen puolestaan viivästyy.


Olen uupunut, mutta onko minulla oikeasti myös keskivaikea masennus?

Asiaa ei helpota se, että tiedät ettei uupumisen tunnistaminen ole mitenkään itsestäänselvää, ja että sairausloman syyksi on käytännössä merkittävä jotain muuta kuin uupumus.

Kriisi kulkee viiden vaiheen kautta

Uupumusta voi hyvällä syyllä pitää kriisinä. Kriisin tunnistaa siitä, että on olemassa aika ennen kriisiä ja aika sen jälkeen. Kriisi katkaisee arjen ja pakottaa suuntautumaan elämään uudella tavalla.

Kivuttomasti tämä ei kuitenkaan käy. Kriisi tuo usein mukanaan jotain hyvää, mutta se tarkoittaa aina myös luopumista jostain.

Kriisi tarkoittaa myös sellaista askelta tuntemattomaan, mitä me emme ole itse valinneet. On mahdollista valita, miten kriisissä toimii, mutta itse kriisi tulee silloin kun se tulee.

On aika ennen kriisiä ja aika kriisin jälkeen

Vaikka kriisit yleensä tulevat yllättäen, niissä itsessään on tiettyä säännönmukaisuutta. Vaiheet seuraavat toisiaan, vaikka säännöstä tietenkin on poikkeuksia, tässäkin.

Kriisin vaiheet on alun perin kuvattu rankimmassa mahdollisessa kriisissa: lähestyvän kuoleman kohtaamisessa.

Sveitsiläissyntyinen psykiatri Elizabeth Kübler-Ross kiinnostui jo nuorena lääkärinä erityisesti parantumattomasti sairaiden ja kuolevien potilaiden hoidosta. Hänestä tuli myöhemmin myös nykyaikaisen saattohoidon edelläkävijä.

Kuolevien kanssa työskennellessään Kübler-Ross tunnisti viisi vaihetta, jotka useimmat kuolemaa lähestyvät kävivät läpi. Nämä vaiheet olivat kieltäminen, viha tai vastustus, ”kaupankäynti”, masennus ja hyväksyminen.

Myöhemmin mallia on alettu soveltaa paljon laajemminkin – näyttää siltä, että ylipäätään kriisin tai merkittävien muutosten kohtaaminen noudattaa hyvin usein tätä Kübler-Rossin työhön perustuvaa muutoskäyrää.

Muutoskäyrä. Lähde: Researchgate, Sari Savolainen, 2016. Vaiheet suomennettuna: kieltäminen, shokki, viha, kaupankäynti, masennus, hyvksyminen, sitoutuminen tai integraatio – mallista on olemassa hieman erilaisia versioita ja sanoituksia.

Se, että muutkin muutokset ja kriisit noudattelevat samaa kulkua, on itse asiassa aika luontevaa. Jokaisessa muutoksessa jotain poistuu, häviää tai jää taakse. Jotain tuntematonta on edessä.

Jokaisessa muutoksessa jotain poistuu, häviää tai jää taakse.

Hallinta tilanteeseen on osittain, ainakin tilapäisesti kadonnut. On etsittävä apua ja luotettava siihen että tilanne jossain vaiheessa taas selkiytyy, vaikka vielä ei voi nähdä miten ja millaisena.

Millaiset ovat uupumuskriisin vaiheet?

Uupumuskriisin vaiheita leimaavat ne asiat, joita useimmat uupuneet joutuvat matkan varrella käymään läpi.

1. Shokki

Vaikka uupumukseen johtava kehitys on tyypillisesti pitkä ja vaikka uhkaava uupuminen käytännössä aina varoittaa itsestään, voimien loppuminen voi silti olla todellinen yllätys. Erityisesti jos uupuminen johtaa romahdukseen asti, se voi säikäyttää pahemman kerran.

Uupumus ei suinkaan yllätä vain niitä, jotka uupuvat ensimmäisen kerran, vaan se voi hiipiä esiin salakavalasti ja uudenlaisin oirein silloinkin, kun tuntuu että on ollut kantavalla maalla jo pidemmän aikaa.

Mikä pettymys!

Uupumisen huomaaminen harvemmin aiheuttaa täysimittaista shokkitilaa, mutta paljon tunteita se kyllä herättää.

Niinpä ei ole ihme, että esiin pakottautuvaa uutta todellisuutta haluaa väistää ja vältellä viimeiseen asti.

2. Kieltäminen

Tunnetko jonkun, joka olisi heti ensimmäisiä uupumisen oireita huomattuaan hakeutunut terveydenhuoltoon, keventänyt töitään, jättänyt tekemättä?

Näitä ihmisiä aivan varmasti on, mutta kovin moni heistä ei todennäköisesti päädykään täysimittaiseen uupumiskriisiin. Tavalla tai toisella he ovat jo oppineet pitämään oman hyvinvointinsa riittävän korkealla elämän arvojärjestyksissä.

Monet muut kuitenkin kipuilevat uupumisen myöntämisen ja kieltämisen välillä.

Erilaiset käytännön huolet ovat yleensä mielessä päällimmäisinä: Miten työkaverit pärjäävät? Miten tulen vähemmällä rahalla toimeen? Mitä appivanhemmat ajattelevat?

Siinä vaiheessa, kun tavallinen arki on pakko katkaista voimien kerta kaikkiaan loppuessa, tulee kuitenkin usein ilmi että isoimmat pysähtymisen esteet ovat lopulta syvemmällä.

Olenko aivan turha? Unohdetaanko minut? Onko minusta enää koskaan mihinkään? Mitä minusta oikein ajatellaan? Mitä varten olen olemassa?

Nämä ovat kysymyksiä, jotka työssä tai muuten sietämättömän kuormittavassa elämässä pinnisteleminen peittää tehokkaasti näkyvistä. Kun pysähtymistä ei enää voi välttää, nousevat selvittämättömät asiat esille väistämättä.

Ja niiden kanssa me käymme jokainen kauppaa ihan niin pitkään kuin pystymme ja jaksamme.

3. Kaupankäynti

Uupumisen kaupankäyntiin osallistuu usein useampikin taho.

Olet jäänyt sairauslomalle. Riittäisikö viikko? Vai tarvitaanko toinenkin? Enemmän?

Entä mitä työssä/elämässä tapahtuu? Aletaanko tehtävien vähentämisestä, vastuiden paremmasta rajaamisesta tai kotioloissa esimerkiksi omaishoidon vankemmasta tuesta keskustella oikeasti ja tosissaan?

Vai luisutaanko toiveajatteluun? Nyt jo tuntuu paremmalta, ehkä tämä tästä. Rahat on nyt niin kovin vähissä, ehkä ensi vuonna saadaan tähän harjoittelija sun avuksi.

Tai jopa epäsuoraan painostukseen. Kyllä se sun edeltäjäsi tässä ihan hyvin pärjäsi. Ja kotioloissa: Niin se Maijakin vain oli hyvä ihminen, hoiti vanhempansa hautaan eikä pahaa sanaa kuultu.

Hyvin usein kaupankäyntiä jatkuu siihen asti, että uupumus todella näyttää kyntensä. Ei ole harvinaista, että tämä tapahtuu vasta toisen tai kolmannen vakavamman uupumisjakson tultua.

Kun kaupankäynti viimein loppuu, pääsee toipuminen varsinaisesti alkamaan – vaikka juuri sillä hetkellä voi tuntua, että menee huonommin kuin koskaan.

4. Masennus

Jos kaupankäynnin vaiheessa päällimmäinen tunne on ahdistus ja epävarmuus tulevasta, niin siinä vaiheessa kun uupuminen viimein on todella myönnetty, esiin nousevat menetyksen ja epäonnistumisen tunnelmat.

Masennuksen tuntemuksille on monenlaisia selityksiä, joista tietysti useampikin voi päteä samaan aikaan. Tässä kohdassa voi kuitenkin olla apua Sigmund Freudin ajatuksesta, että masennus tulee silloin, kun ihminen menettää jotain muttei silti tahdo pystyä luopumaan siitä.

Sigmund Freud vuonna 1920.

Uupumuksen yhteydessä voi tapahtua monenlaisia menetyksiä ja luopumisia: voi olla ettet pysty jatkamaan entisessä työssäsi, ehkä menetät samalla työyhteisösi, voi olla että joudut luopumaan aikaisemmasta elintasostasi ja voi olla, että statuksesi, asemasi yhteiskunnan arvoasteikolla putoaa.

Hyvin todennäköisesti joudut myös luopumaan ainakin tilapäisesti osasta terveyttäsi ja toimintakykyäsi.

Ennen kaikkea joudut kuitenkin luopumaan uskomuksesta, että olet haavoittumaton, kuolematon, jaksat mitä vain.

Tämä avaa varsinaisen kysymysten Pandoran lippaan: Kuka ja mikä sitten olet, jos et enää voi olla se joka olit ennen?

Toipumisen kannalta kiperimpiä ja ratkaisevimpia ovatkin usein juuri nämä omaa minäkuvaa ja identiteettiä koskevat kysymykset. Kun niihin alkaa löytyä vastauksia, kriisi on jo hyvää vauhtia helpottumassa.

5. Hyväksyminen

Hyväksymisen vaihetta kutsutaan myös integraation vaiheeksi. Tällä tarkoitetaan, että koetusta kriisistä ja sen mukanaan tuomista asioista on viimein tulossa osa omaa elämää.

Samalla kriisin tunnelmat alkavat painua menneisyyteen, ja monia uupumiseenkin liittyneitä asioita voi jo katsoa ensin selviytymisen, sitten oppimisen näkökulmasta.

Samalla kuitenkin menetyksetkin ovat totta, ja niitä on surtava aikansa. Masennuksen kääntyminen suruksi on kuitenkin selvä toipumisen merkki. Suru ottaa aikansa, mutta siitä pääsee eteenpäin.

Päällimmäinen kysymys onkin, mitä tästä matkasta jäi käteen – ja yllättävää kyllä, voimakkain tunne voi kaiken jälkeen olla kiitollisuus. Läpikäyty kriisi on tosiaankin tuonut mukanaan jotain sellaista, johon muuten ei mitenkään olisi voinut yltää.

Edessä on vielä paljon elämää, ja uteliaisuus sen suhteen alkaa vallata ajatuksia.

Miten uupumisen kriisiä voisi helpottaa?

Kriisissä oleminen on enimmäkseen aika ikävää ja voimiavievää – ja voimia uupuneella ei ole tuhlattavaksi.

Miten prosessia siis voisi helpottaa?

Oikeastaan jokaisessa vaiheessa on jotain tehtävissä – ja jokaisen vaiheen kohdalla auttaa kaksi perusperiaatetta: hyväksyminen ja omistautuminen.

Hyväksyminen ei tarkoita sitä että siitä mitä havaitsee, tarvitsisi pitää. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että myöntää todeksi sen mitä havaitsee.

Toisin sanoen – jos olet väsynyt niin olet väsynyt, eikä se muutu järkeilemällä muuksi.

Omistautuminen taas tarkoittaa tietoisuutta siitä, mikä on sinulle elämässä tärkeää, sekä valintojen tekemistä tämän pohjalta.

Omia voimia ylittävä eteenpäin puskeminen on tuskin koskaan se pidemmän päälle paras vaihtoehto tässä suhteessa. Saat ehkä jonkin aikaa paljon aikaan, mutta samalla otat riskin, että jonain päivänä menetät niin voimasi kuin motivaatiosikin.

Kysy: Auttaako tämä ajatus tai toiminta minua sinne, minne haluan?

Kaikissa tilanteissa on hyvä kysyä: Viekö tämä ajatus tai tekeminen minua sinne minne haluan? Lyhyellä vaiko myös pidemmällä tähtäimellä? Auttaako se minua eteenpäin?

Työterveyspsykologi ja psykoterapeutti Teemu Ollikainen neuvoo miettimään kriisin kohdatessa myös (mukaillen) ainakin näitä kysymyksiä:

  • Mihin kriisi osui? Mitä menetit? Mikä vahingoittui?
  • Millainen elämäntilanteesi on, millaiseen ajankohtaan tämä kriisi sattui?
  • Millaiset voimavarasi ovat tämän kriisin kohtaamiseen? Millaista apua tarvitset?
  • Missä määrin jaksat jäsennellä tilannetta mielessäsi? Pohdinta ja asian tarkastelu eri näkökulmista auttaa eteenpäin.
  • Onko sinulla läheisiä ihmisiä, joiden kanssa voit jakaa kokemustasi?
  • Millä keinoilla olet selviytynyt aikaisemmista kriiseistä? Olivatko keinosi aidosti toimivia vai tarvitseeko sinun nyt oppia uusia?
  • Onko sinulla voimia ajatella asioita, vai tarvitseeko sinun ensinnä huolehtia aivan perusasioista – syömisestä ja nukkumisesta?
  • Tarvitsetko apua myös näihin perusasioihin, ja mistä voit saada sitä?

Kriisiä vastaan pyristeleminen ei auta, avun etsiminen ja vastaanottaminen sen sijaan vie eteenpäin. Elämän kriiseissä on se merkillinen piirre, että ne hyvin herkästi ajavat yksinäisyyteen ja eristymiseen.

Häpeä ja nolous on yksi syy: Miten ihmeessä minulle saattoi käydä näin?

Toinen tavallinen syy on halu suojata muita: En millään voi tuottaa toisille näin paljon vaivaa, heillä on ihan tarpeeksi omassa elämässään ja työssään.

Kolmas syy voi olla muutoksen pelko: Jos olen ihan hiljaa enkä äännähdäkään, ehkä kriisi ei huomaa minua ja menee pois.

Jos sitten ylität nämä – ja muut – esteet ja alat puhua tilanteestasi muille, tulet näkemään ettet suinkaan ole ainoa, joka ajattelee sitä mitä mietit juuri nyt.

Ja aika epätodennäköistä se olisikin, kun arviolta neljännes työikäisista suomalaisista on ainakin ajoittain huolissaan jaksamisestaan.

Kun jaat kokemuksiasi toisten kanssa, tulet saamaan niin tukea, ymmärrystä kuin käytännön apua ja neuvojakin. Ennen pitkää ymmärrät hyvin syvällisellä tasolla, ettet todellakaan ole yksin

Lopulta jäljellä on toivo

Muistatko kertomuksen Pandorasta? Kun hän avasi lippaansa, sieltä karkasivat kaikki maailman vitsaukset. Juuri tällaiselta voi myös uupumuskriisin kohtaaminen tuntua: Jos otan tämän tilanteeni todesta, niin miten ihmeessä pärjään kaikkien edessä olevien kysymysten kanssa?

Apua on kuitenkin saatavissa. Jos olet työsuhteessa (tai jos yrittäjänä olet tehnyt tarvittavan sopimuksen), sinulla on mahdollisuus käyttää työterveyshuollon moniammatillista apua. Opiskelijana voit käyttää opiskelijaterveydenhuollon palveluita.

Perusterveydenhuollossakin uupumusta aletaan ymmärtää paremmin, ja kuntoutuskursseille on mahdollista hakeutua sitäkin kautta.

Psykoterapeuttista apua on saatavissa pidemmässä tai lyhyemmässä muodossa. Monet ovat saaneet verkkovalmennuksesta ja siihen liittyvästä vertaisyhteisöstä apua itselleen. Lokakuussa 2020 ilmestyy myös kokonaan maksuton ja kaikille ilman lähetettä avoin Uupumuksen omahoito -kokonaisuus mielenterveystalo.fi -palvelussa.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin säilyttää toivo, ja siitä haluan muistuttaa sinua myös joka sunnuntain voimaannuttavassa viikkokirjeessäni. Jos et vielä ole tilannut kirjettä, tee se nyt alla olevalla lomakkeella. Tämä voi olla sinun ensimmäinen askeleesi uutta, joustavaa elämän tasapainoa kohti.

Tunnetko Pandoran?

Pandora on kreikkalaisessa mytologiassa maailman ensimmäinen nainen. Zeus halusi rangaista ihmiskuntaa ja Prometheusta tulen viemisestä ja käski Hefaistoksen muotoilla Pandoran savesta.

Ennen kuin Prometheus sidottiin kallioon, hän varoitti veljeään Epimetheusta ottamasta lahjoja jumalalta. Epimetheus ei kuunnellut ja Pandoran saavuttua rakastui tähän. Epimetheus käski Pandoraa olemaan avaamatta tämän mukana ollutta lipasta, mutta Pandoran uteliaisuus voitti ja hän avasi lippaan vapauttaen kaikki maailman vitsaukset. Siihen asti ihmiskunta oli elänyt paratiisimaisesti ilman murheita. Pandora sulki lippaan, jolloin sisälle jäi ainoastaan toivo. Maailmassa oli nyt pelkkää synkkyyttä, kunnes Pandora avasi lippaan taas ja vapautti toivon.

Lähde: Wikipedia


Kolme hyvää syytä tilata viikkokirje!

  1. Joka sunnuntai sähköpostiisi saapuu voimaannuttavia eväitä seuraavaan viikkoon.
  2. Saat ensimmäisten joukossa tiedon uusista kirjoituksista ja kursseista.
  3. Liittymislahjaksi saat 12-sivuisen Pikaoppaan uupumukseen (pdf), jonka avulla voit tunnistaa uupumuksen oireet ja opit 6 askelta uupumuksesta toipumiseen.

MUISTATHAN VAHVISTAA LIITTYMISESI LISTALLE NAPSAUTTAMALLA SÄHKÖPOSTIISI TULEVAA LINKKIÄ!

* Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia