Mitä mielessäsi tapahtuu, kun tulet elämässä risteyskohtaan?
Isoon: kun joudut miettimään, jatkatko työssä / ammatissa / parisuhteessa – ja mikä sitten on seuraava valinta.
Pieneen: kun koetat päättää, mitä sanoisit vimmastuneelle alaiselle / esihenkilölle / teinille / puolisolle, vai sanotko mitään. Ja mikä sitten on seuraava askel?
Elämä tosiaankin on täynnä jatkuvia valintoja. Ja veikkaan, että tienhaaraan tullessa mielessäsi aktivoituu jonkinlainen sisäinen kartta.
Sen mukaan sitten koetat suunnistaa.
***
Sisäinen kartta on mielen rakennelma, jonka jotkin peruspiirteet ovat olemassa jo ennen syntymäämme.
Haluamme sitä tai emme, niin saamme perinnöksi sekä geneettisesti ohjautuvia temperamenttipiirteitä että tuntuman siihen, kuinka vanhempamme käsittelevät vaativia tilanteita.
Matkan varrella se, mitä me uskomme itsestämme, toisistamme ja maailmasta yleensä, muovautuu eräänlaiseksi yleiskaavaksi.
Samalla syntyy käsitys siitä, kuinka elämässä selviää eteenpäin. Miten toimia, mitä välttää, minkä läheisyyteen pyrkiä.
Kaikki sisäisellä kartalla tähtää siihen että elämä olisi mahdollisimman tyydyttävää. Miksi se silti johtaa niin moneen hutiin ja samanlaisena toistuvaan ongelmatilanteeseen?
***
Sisäisessä kartassamme on usein kaksi ongelmaa.
Ensinnäkään se ei ole kovin hyvä korjaamaan itseään.
Kun on kerran omaksunut vaikkapa napakan suorittamisen vallitsevaksi selviytymismallikseen, ei ole helppoa vakuuttaa itseään siitä, että automaattisesti ei kannata tarttua toimeen, ryhtyä ja selvittää edessään komeilevaa rytöläjää.
Tai että juuri tuo tapa johtaa ongelmiin.
Toiseksi me tunnemme sisäisen karttamme yleensä aika huonosti.
Kartassa on toki piirteitä, jotka me tunnistamme ja joihin me samastumme (”tällainen minä olen”).
Piirteitä, joista pidämme (olen ahkera) ja piirteitä, joista emme pidä (olen aikas teräväkielinen).
Sitten on piirteitä, joista olemme itse aika huonosti tietoisia, mutta jotka lähellä olevat ihmiset huomaavat sitäkin selvemmin.
Kuinka moni uskaltaa oikeasti kuulla, mitä toiset ajattelevat itsestä?
Yllätyksiä voisi tulla: ihanko oikeasti joku näkee minut avokätisenä / hallitsevana / äärettömän herkkänä?
Todennäköisesti tämä kaikki on totta.
***
Kartoissakin juuri puutteet ja erheet voivat auttaa muutoksen mahdollisuuksien tielle.
Ensin pitää kuitenkin turhautua nykytilaan. Ja seuraavaksi mielen kartta pitää saattaa katseltavissa olevaan muotoon.
Yhden (ja minun mielestäni ehkä parhaan) tavan me muovasimme yhdessä Katri Kannisen kanssa kirjassamme Lyhytterapeuttinen työote (PS-Kustannus, 2015).
Yksinkertaistin karttapohjaa vielä hieman kirjassani Uuvuksissa (Tuuma, 2019). Alla oleva kartta on näiden kahden karttamallin välimaastossa.
Martti on kuvitteellinen henkilö, mutta voisi aivan hyvin kävellä vastaasi kaupungilla.
Martin pulmana oli vetämätön, haluton, tyhjä ja jaksamaton olo, jonka hän tunnisti liittyvän asiaan, josta hän oli kärsinyt nuoruudestaan saakka.
Martti oli lähtöisin erittäin suorituskeskeisestä perheestä, jonka kulttuuriin hän ei oikein koskaan tuntenut solahtaneensa.
Päällisin puolin Martti mukautui suorittamaan ja täyttämään perheen todellisia ja kuviteltuja odotuksia. Hän koki, että kelpasi suoritustensa kautta, mutta koki olonsa kuitenkin tyhjäksi.
Huonoa oloaan Martti pakeni vitsailuun, alkoholinkäyttöön ja kaikkineen etäisyyttä ottavaan asenteeseen.
Kun Martti näin oli pysyvästi etäällä myös omista tunteistaan, tämä johti väistämättä ihmissuhdeongelmiin.
Terveyskin alkoi vähitellen kärsiä stressistä ja ei niin suotuisista elämäntavoista.
Kartan piirtämisen kohdalla Martin tilanne oli siinä määrin kriisiytynyt, että hän oli aloittamassa pohdintaa, kuka hän oikein on ja mitä elämässä voisi olla, jos ei vain aina tätä samaa tuttua.
***
Miten kartalla pääsee eteenpäin?
Alkuvaiheessahan Martin kartta näyttää melko lohduttomalta: ongelmia ja pulmia riittää, mutta tulevaisuudennäkymiään ei Martti ole koskaan edes vakavissaan miettinyt – suuntahan oli perheessä valmiiksi viitoitettu.
Kun ei ole näkymiä, niin on vaikea myöskään nähdä keinoja, joilla niitä kohden suunnistaisi.
Niinpä kartan tulevaisuuteen kurkottava oikea puoli on vielä lähes tyhjä.
Samalla kuitenkin näyttäytyy yksi visuaalisen kartanpiirtämisen mahdollisuus: aina voi ja kannattaa kysyä, mitä tältä kartalta puuttuu.
Tai: mitä toivoisin tällä kartallani näkyvän?
Tai: mitä en ole huomannut merkitä kartalleni, koska pidän sitä niin pienenä asiana / koska ongelmat vievät kaiken huomioni / koska kukaan ei ole koskaan antanut tästä asiasta myönteistä palautetta / …
Pelkkä tilanteen näkeminen kartalla ei automaattisesti auta eteenpäin, vaan sitä ja elämäänsä tarvitsee lähteä työstämään. Joskus tämä on pitkä tie, joskus tärkeitä asioita tapahtuu yllättävän lyhyessä ajassa.
***
Martilla oli itse asiassa montakin asiaa elämässään, jotka ansaitsivat paikkansa kartalla, ja joista lopulta tuli hänen muuttuneen elämänsä tärkeitä rakennuskiviä.
Alla näet Martin kartan muutaman kuukauden sitkeän työstämisen jälkeen.
Tältä Martin kartta näytti siinä vaiheessa, kun hän oli jo ehtinyt pohtia elämäänsä pidemmälle ja tehdä siihen luonnollisesti istuvia pieniä, mutta merkityksellisiä muutoksia.
Kaikki muutokset eivät silti olleet niinkään pieniä. Ensinnäkin Martti oli viimeinkin kypsynyt siihen pisteeseen elämässään, että oli valmis itsenäistymään lapsuudenperheestään.
Olkoot vain professoreita, Martille riittää tavallinen hallintohomma.
Tämä ajatus vapautti Martissa niin paljon energiaa, että hän ryhtyi harrastamaan historian elävöittämistä, asiaa joka oli kiinnostanut häntä kauan.
Tästä taas seurasi monenlaisten käytännön taitojen opettelua, mikä oli Martista valtavan hauskaa ja inspiroivaa.
Kun Martti oli paremmalla mielellä, humalahakuinen oluenjuontikaan ei enää tuntunut niin tarpeelliselta. Martti halusi kuitenkin pysyä vanhassa mukavassa pubiporukassaan, ja ratkaisi tilanteen alustavasti juomalla joka toisen tuopin vettä.
Lisäksi Martti kehitti kohtaamisiin sukulaisten kanssa mantran, joka auttoi hänet ulos monesta piinallisesta tilanteesta. Silloin Martti palasi aina ajatukseen, että ei kiihdy, omapa on ongelmansa.
Löytämänsä keinot Martti kokosi tarralapuilla karttansa oikeaan laitaan, suuntaan, jonka me länsimaisittain ymmärrämme menosuunnaksi.
Yhtä hyvin lappuja voi laittaa myös vasemmalle, jos niissä on keinoja, jotka nimenomaan estävät tai hidastavat ajautumista omiin tyypillisiin ja harmillisiin keinoihin reagoida paineisissa tilanteissa. ”Ennen kuin sanon mitään, kierrän talon 3 kertaa…”
Vasemmalle puolelle ne vesituopillisetkin olisi itse asiassa voinut liittää, sillä osaltaan juuri ne auttoivat pitämään oluenjuonnin Martin haluamissa rajoissa.
***
Martin työ elämänsä ja karttansa parissa näyttää, miten pienen oloiset, arkiset ja konkreettiset asiat voivat kantaa suuria merkityksiä sisällään.
Kartalla tämän havaitsee selkeästi. Martin vesituopilliset eivät tarkoittaneet vain terveysneuvojen noudattamista, vaan kertoivat hänen aktiivisesta halustaan säilyttää itselleen tärkeät yhteydet toisiin ihmisiin ja samalla tehdä jotain terveytensä hyväksi.
Kaksi Martille tärkeää arvoa siis, jotka hyvin olisi voinut kirjata kartan oikeassa yläkulmassa sijaitsevan tähden läheisyyteen.
Samoin kartta näyttää, missä kohdin on tarvetta uudenlaiselle sisäiselle puheelle.
Martin koko tähänastinen elämä oli omalla painollaan noudatellut hänen perheensä arvoja ja tapoja.
Nyt Martti tarttui hiljaa mantroihinsa aina, kun huomasi epämukavuuden kasvavan perhepiirissä liikkuessaan. Näin hän pystyi edelleen ylläpitämään suhteita sukulaisiinsa, mutta ei joutunut uhraamaan omaakaan, vaivalla saavutettua elämännäkemystään.
***
Miten siis kartta auttoi Marttia, ja miten kartat voisivat auttaa sinua kohti sellaista elämää, jota haluat elää (vaikka et vielä varmasti edes tietäisi. millaista se olisi)?
1. Kartta tekee näkyväksi sen, miten elät elämääsi, ja aivan erityisesti sen kuinka toimit stressitilanteissa. Silloin me kaikki tuppaamme tarttumaan kartan vasemman laidan automaattisiin toimintamalleihin, jotka yleensä auttavat vain osittain, tai jotka johtavat toisiin ongelmiin.
2. Kartta tekee näkyväksi sen, mikä meitä itse kutakin kuljettaa. Tähtipaikalle me kirjaamme elämän suuret toiveet, arvot ja suuunnan johon haluamme kulkea. Keskiympyrän alle (tai joskus sisälle, kuten Martin tapauksessa) me kirjaamme sen, mitä emme halua joutua kokemaan. Näiden kahden jännite muodostaa suuret pohjavirrat elämään.
3. Kartta tekee näkyväksi sen, mitä tarvitaan enemmän. Mitä tarvitset, että käyttäisit vasemman laidan keinoja vain silloin, kun ne oikeasti auttavat? Mitä tarvitset, että pääset askel kerrallaan kohti oikean yläkulman tähtipaikkaa?
4. Kartta auttaa pysymään suunnassa. Kun pidät kartan esillä ja täydennät sitä säännöllisesti esimerkiksi kirjoitusharjoitusten avulla, lisäät tietoisuuden astetta elämässäsi niin paljon, että itseä vastaan toimiminen alkaa käydä vaikeaksi.
5. Kartta näyttää matkan, jonka olet jo kulkenut. Kun katsot karttaasi yhden, kahden tai kuuden kuukauden kuluttua, näet, että kipupisteesi ehkä ovat samat kuin tänäänkin – mutta tapasi toimia niiden kanssa ovat aivan erilaiset. Ja mikä tärkeintä, tiedät jo, että kartaltasi voit aina pyytää uutta ohjausta.
***
Kiinnostuitko karttatyöskentelystä? Alta voit hankkia pääsyn ilmaiseen Karttakouluun, jossa opastamme kartantekoon askel askeleelta. Samalla varmistat, että saat tiedon karttakursseista ja muusta, mikä opastaa eteenpäin.
Myös Karttapajoihin voit hyvin osallistua, vaikkei sinulla olisi aikaisempaa kokemusta kartoista. Jokainen tapaaminen aloitetaan lyhyellä karttamallin kertauksella, mikä kyllä auttaa sinut alkuun.
Kolme hyvää syytä poimia itsellesi ilmainen opas ja tilata maksuton viikkokirje!
- Joka toinen sunnuntai sähköpostiisi saapuu voimaannuttavia eväitä arkeen
- Saat ensimmäisten joukossa tiedon uusista kirjoituksista ja kursseista.
- Liittymislahjaksi saat valintasi mukaan rautaisen annoksen asiantuntijatietoa ja -ohjausta elämänilosi ja voimiesi vahvistamiseen (pdf).
