Olisikohan hyväksyntä tosiaankin se kaikkein tärkein tunnetaito? Ja miten sitä voisi toteuttaa käytännössä?
Mitä sinä teet, kun kohtaat elämässäsi jotain, mihin et kerta kaikkiaan pysty vaikuttamaan niinkuin toivoisit?
Kun et löydä työtä, kun bisnekset eivät suju, kun muistisairas vanhempasi ei suostu tai pysty yhteistyöhön, kun lapsesi elämässä on suuria vaikeuksia, kun oma kehosi ei tottele kuria eikä mitään muutakaan? Kun lomakin uhkaa sortua pahaan mieleen, riitelyyn ja sekaviin tunnelmiin?
Arvaan.
Yrität varmaan kaikkesi aika pitkään, että tilanne korjaantuisi. Niin minä ainakin teen. Etsit apua, kyselet neuvoa, mietit pääsi puhki.
Lopulta voi siltikin käydä niin, että on pakko nostaa kädet pystyyn. Keinot on käytetty, voimat myös, on pakko hellittää.
Kulttuurissamme elää lujana usko siihen, että kaikelle voi tehdä jotain. Joku paremmintietäjä sen kohta kertoo: minä tein vain niin ja näin, ja heti paikalla onnistuin. Mikset muka sinä?
Ja niin herää taas epäilys: entä jos yritin väärällä tavalla. Entä jos huijasin itseäni. Entä jos sittenkin olen vain laiska.
Entä jos, entä jos. Armoa ei anneta, sillä sellainen uhkaisi liian monien käsitystä siitä, millä tavalla maailma pyörii. Varmastikin teit vain jotakin väärin!
Ei sitten muuta kuin uudestaan yrittämään. Joskus niin pitkään, että voimat loppuvat kokonaan ja edessä on uupumus, ahdistus ja masennus.
***
Kykenemättömyys, jaksamattomuus, osaamattomuus, epäonnistumisen pettymys ja loppujen lopuksi myös halu päättää itse, milloin on yrittänyt tarpeeksi, kuuluvat kuitenkin elämään aivan samalla tavalla kuin into, vimma, halu ja draivi tehdä parhaansa ja joskus vielä enemmän.
Miltä tämä maailma, ja vaikka vain oma elämä näyttäisi, jos siinä aivan oikeasti olisi tilaa molemmille ääripäille ja vielä kaikille harmaasävyille niiden välissä?
Mitä me tarvitsisimme, että tämä kaikki olisi mahdollisempaa kuin nyt?
Luultavasti ennen kaikkea hyväksynnän taitoa.
***
Hyväksyntä ymmärretään useasti väärin. Itsekin sorrun tähän kerta toisensa jälkeen: aina hetkellisesti kuvittelen, että hyväksyäkseen pitäisi myös jollain lailla pitää tilanteesta, johon on joutunut.
Ei tarvitse pitää. Saa suorastaan inhota, ja saa myös olla niin vimmatun kiukkuinen ja surullinen.
Sen sijaan hyväksyntä on asioiden havainnoimista silmät ja korvat auki, kaikilla aisteilla ja koko ymmärryksellä.
Hyväksyntä on siis sitä, että toteaa ilman suodattimia: tältä tämä asia näyttää, kuulostaa, tuntuu, ja tällaisia ajatuksia se minussa herättää. Hyväksyn sen, että tällaista tässä nyt näen ja koen.
***
Hyväksynnän vastakohta ei olekaan tuomitseminen vaan välttely.
Jos en suostu havaitsemaan asioita sellaisina kuin ne rehellisesti katsottuna näyttäytyvät, joudun turvautumaan erilaisiin manöövereihin.
Joudun ehkä välttämään tiettyjen ihmisten tapaamista, karttamaan tiettyjä puheenaiheita, sulkemaan korvani silloin kun keskustelu menee omalta kannaltani ikävään suuntaan (äidiltäni loppuivat aina kriittisellä hetkellä kuulolaitteesta patterit).
Voi olla, että joudun pukeutumaan tietyllä tavalla, katsomaan itseäni vain tietystä kulmasta, valikoimaan työtehtäviäni niin etten joudu altistamaan itseäni ikäville tunteille.
Ehkä joudun täyttämään kaiken aikani tekemisellä.
Hyväksymättömyyden eteen joutuukin yleensä tekemään paljon töitä.
Ja loppujen lopuksi voi päätyä myös tuomitsemaan muita, sillä yleensä muissa häiritsevät juuri ja nimenomaan ne asiat, joihin omakin suhteemme on tavalla tai toisella kivulloinen tai arka.
***
Varsinkin hankalissa tilanteissa tunteet tulevat niin äkkiä ja itsestäänselvinä, että ilman erityistä valppautta ei monestikaan tule ajatelleeksi, että harmin juurisyynä voi olla oma vaikeus sietää yhtä jos toistakin tosiasiaa elämässä.
Nimenomaan vaikeus katsoa kohti, vaikka juuri se voisi avata toivotun tien muutokseen.
Karttatyöskentelyssä (sellaisessa, jota olemme kehitelleet jo pitkään kognitiivis-analyyttisen terapian piirissä) kulloinkin mielessä olevaa asiaa jäsennellään näin:
Kartan keskelle sijoitetaan se asia, joka on käsittelyssä. Kartan oikeaan yläkulmaan luodaan tähtipaikka: tällaista haluaisin päästä kokemaan suhteessa pohtimaani asiaan. Kartan alaosaan taas merkitään asiaan liittyvät pelot ja muut vaikeat tunteet.
Sitten aletaan tarkastella omaa toimintaa. Mitä teen (ajatuksissa, sanoissa ja teoissa) sen hyväksi, että kulkisin kohti tähtipaikkaa? Nämä asiat merkitään kartan oikeaan laitaan.
Entä millä kaikilla tavoilla yritän vain tavalla tai toisella selviytyä kohtaamatta sen paremmin itse kysymystä kuin sen herättämiä ajatuksia tai tunteitakaan? Millaisia tilapäisiä helpotuksia onnistun keinoillani saavuttamaan, entä millaisia ovat pidemmän aikavälin vaikutukset?
Toisin sanoen: millä tavoilla minä välttelen, ja mitä se antaa ja mitä ottaa?
Kun näkee mitä on tekemässä ja minkä takia, siihen on paljon helpompi ottaa kantaa. Jyvät erottuvat akanoista ihan itsestään.
***
Mitä jos ensi kerralla, kun tie näyttää nousevan pystyyn, ottaisitkin eteesi kynän ja paperin ja alkaisit piirtää karttaa.
Sen sijaan, että ahdistuneena etsisit uutta tapaa saada ongelma ratkaistuksi, voisitkin ehkä tutkia tilannetta. Mitä se oikeastaan pitää sisällään? Mistä varsinaisesti on kysymys, ja mikä on ehkä vain näennäinen tai jonkun muun ihmisen ongelma?
Mitä kaikkea olet jo yrittänyt tämän varsinaisen, sinua todellisesti liikuttavan asian suhteen? Millaisia tuloksia olet saanut?
Mitä sellaista kartta voisi auttaa sinua havaitsemaan, joka muuten menee aivan ohi?
Mitä haluaisit nähdä kartallasi enemmän? Mitä haluaisit nähdä ja kokea elämässäsi enemmän? Millainen polku voisi johtaa tuohon suuntaan?
Hyväksynnän ja havainnoimisen kautta löytyy usein uusia polkuja johonkin, mitä asioilleen voi sittenkin tehdä. Ei välttämättä juuri sille asialle, joka ensinnä harmitti, mutta kenties jollekin, mikä on vielä kauaskantoisempaa.
Näin kävi itsellenikin, kun olin muutaman päivän lomamatkalla. Niinhän siinä usein käy, kun antaa itselleen tilaa: Pandoran lipas aukeaa ja kaikki vitsaukset ja vaikeudet pääsevät valloilleen. Videolla pohdiskellaankin ihan itseänsä lomaa – miten siitä saisi oikeasti virkistävän, kenties jopa lempeän kokemuksen itselleen?
Karttatyöskentelyn alkuun taas pääset, kun tilaat maksuttoman Karttakoulun alta löytyvästä linkistä ❤️
Kolme hyvää syytä poimia itsellesi ilmainen opas ja tilata maksuton viikkokirje!
- Joka sunnuntai sähköpostiisi saapuu voimaannuttavia eväitä seuraavaan viikkoon.
- Saat ensimmäisten joukossa tiedon uusista kirjoituksista ja kursseista.
- Liittymislahjaksi pääset mukaan ilmaiseen Karttakouluun. Mukana työkirja (pdf).
