Tein neljännesvuosikatsauksen. Tarkastelin siis ajanjaksoa huhtikuun alusta kesäkuun loppuun – ja näin asioita, joita en olisi ilman tätä läpikäyntiä huomannut.

Katsauksen idea on monelle jo töistä tuttu. Kehityskeskusteluissa palataan menneisiin kuukausiin, arvioidaan ja suunnitellaan tulevaa. Taloutta seurataan silmä kovana: millaiset ovat kuluneen vuosineljänneksen luvut?

Tutuiksi ovat tulleet myös suoratoistopalveluiden uudenvuoden tiivistelmät, jotka ehkä turhankin tarkasti ohjaavat jatkossa katsomaan, kuuntelemaan ja lukemaan sitä samaa mitä ennenkin.

Vaan entä jos haluatkin tehdä katsauksesi ihan itse ja pitää kehityskeskustelun aivan itsesi kanssa keskenään? Mitä kirjoittamisterapian guru Kay Adams opettaa asiasta?

***

Me kaikki tiedämme, miten vaikeaa, ellei mahdotonta on elää elämäänsä ja nähdä samanaikaisesti tapahtumien merkitys. Että näkisi, mitä on varsinaisesti meneillään, on saatava riittävästi etäisyyttä.

Hyvin herkästi kuitenkin käy niin, että kun etäisyys kasvaa, mielenkiintokin siirtyy uusiin asioihin ja koettu jää pohtimatta. Samalla jäävät siihen sisältyvät oppimisen mahdollisuudet hyödyntämättä, mikä herkästi johtaa siihen että me toistamme vanhoja virheitä uudestaan… ja uudestaan… ja uudestaan.

Kay Adams nimittää katsauksia aikakapseleiksi. Aikakapseliin tallennetaan tiivistelmä määrätystä ajanjaksosta. Kuukaudesta, neljännesvuodesta tai vaikka kokonaisesta vuodesta.

Aikakapselin luominen auttaa pysähtymään hetkeksi menneen äärelle – mieluiten jo ennen kuin muistot ovat kokonaan haalistuneet. Siispä mitä tiheämmin aikakapseleita luo, sitä tuoreempaa aineistoa on käytettävissä.

Tai: mitä tiheämmin aineistoa kerää, sitä enemmän käytettävissä on ainakin talletushetkellään tuoretta aineistoa. Kukaan ei kuitenkaan voi tallettaa kaikkea kokemaansa, vaan on tehtävä valintaa. Mikä sinua kiinnostaa erityisesti? Mitä haluat tutkia? Mitä et ainakaan halua unohtaa?

***

Ensimmäinen valinta voi olla, haluatko ennen kaikkea muistaa, mitä tapahtui vai kiinnostaako sinua erityisesti se, mitä kunakin päivänä tai hetkenä koit ja tunsit. Kokemusten ja tuntemusten kirjaaminen ilman ankkurointia konkreettisiin tapahtumiin on kuitenkin huteraa – pahimmassa tapauksessa tuntemukset alkavat ohjata sitä, mitä mitä me ylipäätään pystymme muistamaan.

Kun minusta kerran tuntui niin kurjalta, niin pakkohan sen keskustelun oli olla ihan kamala!

Varsinkin tunnepitoiset tapahtumat kannattaa siis kirjata lähes valokuvamaisen tarkasti, jos vain pystyy. Arkisempien tapahtumien kululle voi jo kalenterimerkinnöistä syntyä riittävän tarkka runko – näin varsinkin, jos opettelet merkitsemään kalenteriin myös muuta kuin työhön ja opiskeluun liittyviä pakollisia menoja ja tehtäviä.

Mitä muuta aineistoa kerrytät melkein huomaamatta? Itselläni kaikkein vähiten vaivaa vaativa aineistonkerääjä on Oura-sormus*, joka tuottaa pyytämättä oman neljännesvuosiyhteenvetonsa.

Lisäksi käytän sähköisen kalenterin ohella hyvin väljää bullet journalia, johon kirjaan aikomukseni viikkotasolla. Samaan paikkaan merkitsen myös arvioni kunkin viikon sujumisesta: mikä meni niinkuin olin ajatellut, mikä ei, ja miten ajattelen jatkaa eteenpäin.

Vielä minulla on päiväkirja, josta kerron videolla enemmän. Päiväkirja on muodostunut vähitellen yhä pulleammaksi ja sekalaisemmaksi kaikkien asioiden kokoamispaikaksi – eräänlaiseksi Muumimamman käsilaukuksi kahden kannen välissä. Jos etsimääni asiaa ei löydy sieltä, saatan olla pienoisessa pulassa.

Näiden aineistojen pohjalta kokoan omat aikakapselini, joille sopivimmiksi jaksoiksi ovat osoittautuneet neljännesvuosi, puoli vuotta ja kokonainen vuosi. Samat ajanjaksot ovat itselleni ja yhden naisen yritykselleni selvästikin toimivimmat suunnitteluvälit.

Näin toteaa myös Kay Adams: elämän rytmit ja toistuvuudet alkavat tulla esiin kolmessa tai neljässä kuukaudessa. Silloin on myös mahdollista arvioida asioita – ollaanko nyt menossa hyvään vai huonoon suuntaan, ja mitä ehkä kannattaisi katsoa lähemmin. Toisaalta kuukausittainen aikakapseli voi toimia hyvin, jos sen muistaa tehdä säännöllisesti.

Yksi aikakapselin muoto on matkakirja. Miltä asiat näyttävät, miltä elämä tuntuu ja millaisia ajatuksia herää, kun olet irrallasi tavallisesta arjestasi? Mitä haluat muistaa tästä? Lomalla tai mökillä ajatteluun ja havainnoimiseen voi olla tavallista enemmän aikaa.

***

Miten aikakapselin tekemisessä pääsee parhaiten alkuun? Kay Adams antaa muutaman käytännön neuvon, jotka sopivat erityisen hyvin matkakirjan kokoamiseen mutta yhtä hyvin myös muuhun ajanjaksoon, jonka haluat muistaa tarkkaan. Voithan kuvitella olevasi kuin turistina vaikka omalla työpaikallasi.

***

Videolla kerron omasta neljännesvuosikatsauksestani. Katso, niin näet, ettei toimivan katsauksen tarvitse olla järin juhlallinen eikä edes kovin systemaattinen. On parempi tehdä tämäkin asia omalla tyylillään kuin jättää se kokonaan tekemättä!

Aikakapseli on yksi Kay Adamsin Journal to the Self®️ -kokonaisuuden kahdeksastatoista päiväkirjamenetelmästä. Opetan Journal to the Selfiä noin kerran vuodessa omana kokonaisuutenaan, ja se kuuluu myös Uupumuksesta tasapainoon -yhteisön käytössä olevaan aineistoon.


* On aivan sattumaa, että minulla on juuri tämänmerkkinen, monta vuotta vanha sormus. Kyse ei siis ole minkäänlaisesta kaupallisesta yhteistyöstä.

Kolme hyvää syytä tilata maksuton viikkokirje!

  1. Joka sunnuntai sähköpostiisi saapuu voimaannuttavia eväitä seuraavaan viikkoon.
  2. Saat ensimmäisten joukossa tiedon uusista kirjoituksista ja kursseista.
  3. Lisäksi voit ladata itsellesi maksuttoman Uupuneen pikaoppaan – siitä on hyötyä silloinkin, kun itse asiassa voit ihan hyvin.