Muistatko tarinan miehestä, joka käveli kauppareissullaan pitkin tietä ja astui kuoppaan?
Mies katseli taivaalle, ei siis jalkoihinsa, astui pahaa aavistamatta kuoppaan ja mätkähti mahalleen.
Ei ollut kivaa. Kämmenet raapiutuivat ja housunpolveen tuli reikä. Lisäksi hävetti.
Mutta ei siinä auttanut. Mies nousi ylös ja jatkoi matkaansa noituen ja harmitellen.
Seuraavana päivänä mies oli taas menossa kauppaan. Ajatuksissaan hän unohti kuopan, astui siihen jälleen ja löysi itsensä uudestaan maasta makaamasta.
Nyt jo aika lailla harmissaan mies vannoi, että seuraavana päivänä hän ei tuohon kuoppaan kyllä astu.
Eikä astunutkaan.
Näytti aika hassulta, kun mies varovasti hiipi kuopan ympäri. Ikään kuin hetkellä millä hyvänsä kuopasta olisi voinut ojentua käsi, joka nykäisee hänet jälleen rähmälleen.
Niin ei kuitenkaan käynyt.
Illalla mies pysähtyi miettimään tapahtunutta. Miksei hän voisi vaihtaa reittiä?
Onko pakko aina kulkea sitä tietä, jonka keskellä on valtava kuoppa?
Iso osa kokemuksesta oppimisesta on tosiaankin sitä, että opimme muistamaan missä kuoppa on. Ja jos mahdollista, myöskin etsimään toisia teitä.
Mikä loppujen lopuksi auttaa oppimaan koetusta niin, ettei joka asiaa tarvitsisi harjoitella kämmenet ruvella?
Tässä artikkelissa valokeilaan otetaan omat ajatukset ja tunteet.
Kolme tietä itsensä ohjaamiseen
Kyky ohjata itseä ja elämäänsä perustuu ymmärrykseen
- Omista ajatuksista,
- Tunteista,
- Toiminnasta ja sen syistä,
- Tietoisuuteen siitä, mitä omassa kehossa ja ympäristössä tapahtuu.
Muutos yhdessä vaikuttaa väistämättä myös kaikkiin muihin. Kun ajattelet eri tavalla, alat myös tuntea toisin. Kun tunnet toisin, kehosi tila muuttuu. Kun kehosi tila muuttuu, mielessäsi viriää erilaisia toiminnan mahdollisuuksia.
Kun sitten teet jotain – vaikkapa kierrät kuopan kauempaa, saat jälleen uudenlaisen kokemuksen pohdittavaksi. Ja niin edelleen, loputtomasti.
Ajattelu jarruttaa tekemään ryhtymistä
Se, että pysähtyisi ihan kunnolla ajattelemaan, tuntuu helposti hieman riskialttiilta. Jollain tasolla me kaikki tiedämme, että oma mieli on loppujen lopuksi aika tuntematon. Jos pysähtyisi ja oikein ajattelisi, niin kuinka monimutkaista elämästä silloin tulisi?
Kyky pohtia, puntaroida ja harkita asioita eri puolilta on kuitenkin yksi kaikkein tärkeimmistä voimavaroistamme.
Että voisi oppia jotain vähänkään monimutkaisempaa, tarvitsee ajatella. Jos haluaa tehdä ratkaisuja, jotka kantavat vähänkään pidemmälle, on pakko pysähtyä miettimään.
Rekka, lyijykynä ja Päijänne-tunneli
Arvioidaan, että tietoisuuteen tulevan informaation osuus siitä havaintojen ja kokemusten virrasta, mitä aivomme kaikkiaan käsittelevät, on suunnilleen kuin lyijykynän paksuinen putki Päijänne-tunnelissa.
Päijänne-tunnelin läpi mahtuu ajamaan rekalla. Ja lyijykynä on läpimitaltaan alle sentin.
Kuinka me ollenkaan saamme ohjattua itseämme näillä tiedon murusilla? Ja miten me onnistumme oppimaan mistään mitään?
Tässä tunteet tulevat avuksi. Ainakin, jos niitä osaa kuunnella, sanoittaa ja lukea.
Tunteet osoittavat, mihin suunnata huomiota
Kun tietoiseen mieleen mahtuu niin vähän kerrallaan, tarvitaan tehokas keino käsittelyyn tulevien asioiden valitsemiseksi. Tunteet hoitavat tätä tehtävää joskus niinkin kärkkäästi, että on niin sanotusti laitettava jäitä hattuun.
Useimmiten tunteet kuitenkin kertovat jotain oleellista siitä, mikä meille on tärkeää.
- Miellyttävät tunteet kuten ilo ja innostus kertovat siitä, mikä vetää puoleensa.
- Hankalat tunteet, kuten paha mieli, turhautuminen ja epävarmuus antavat merkkejä pulmista.
Tunneohjaus ei useinkaan riitä hyviin ratkaisuihin ilman ajattelua harkintaa, mutta ilman tunnetta järkikin joutuisi toimimaan vajavaisen informaation pohjalta.
Kun kokeilee, näkee mikä toimii ja mikä ei
Joskus käy niin, että kaikesta kokemastaan tuntuu oppivan vain sen, että on paras kun pysyy hiljaa, paikallaan ja piilossa. Niin ei ainakaan enää loukkaa itseään eikä epäonnistu.
On helppo ymmärtää, että kovien kolhujen jälkeen ei aina tee mieli yrittää lisää eikä uudestaan.
Meillä on kuitenkin onneksi kyky ajatella myös pidemmällä tähtäimellä. Niin me tiedämmekin, että jos kokonaan luopuu sellaisesta minkä kuitenkin kokee tärkeäksi, on myöhemmin vaarassa katua ja katkeroitua.
Vain tekemällä ja kokeilemalla voi oppia, mikä toimii ja mikä ei. Tekemisen myötä ajatukset ja tunteet kehittyvät ja jalostuvat. Melkein mikään ei olekaan todellisuudessa sellaista kuin olisi vain omassa mielessään kuvitellut. Ja kaikenlaisen tiedon arvo kasvaa potensseissa, kun sen soveltaa käytäntöön.
Äkkiratkaisuista viisauteen ja osaamiseen
Varsinkin jos tahtoo pysyä poissa oman elämänsä tutuista monttupaikoista, on uskaltauduttava sanoittamaan omaa kokemusta, pohtimaan, harkitsemaan, suunnittelemaan ja kokeilemaan.
Yksi psyykkisen hyvinvoinnin mittareista onkin, kuinka hyvin ihminen oppii kokemastaan.
Jos aina vain lankeaa samaan kuoppaan, on pysähtymisen aika. Mitä merkkejä en ottanut huomioon? Mitkä tunteet ohitin? Mitä olisi tarvinnut miettiä pidempään? Mitä olisi voinut kokeilla ensin pienemmässä mittakaavassa?
Oma tie muotoutuu syväoppimisen kautta
Monella on samankaltaisia toiveita, haaveita ja tavoitteita elämässä.
- Haluamme olla terveitä, turvassa ja tehdä asioita, jotka tuntuvat mielekkäiltä.
- Haluamme hyviä ihmissuhteita ja toivomme, että myös läheisemme menestyvät.
Kuitenkin me jokainen olemme tulleet tähän hetkeen omaa yksilöllistä reittiämme, joka ei ole samanlainen kenenkään toisen reitin kanssa.
Niinpä myöskään tie eteenpäin ei ole kaikilla samanlainen. Jokaisella on omat haasteensa, kipukohtansa, taitonsa ja kykynsä.
Samatkaan hyvät neuvot eivät tarkoita kaikille aivan samaa käytäntöön vietynä. Rohkea kokeileminen, huolellinen ajatteleminen ja avoimuus omille tunteille kuitenkin auttaa viemään elämää omannäköiseen suuntaan.
Pieleenmeno tuottaa syväoppimista – kun vain jaksaa pysähtyä, paneutua ja miettiä
Sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei suht säännöllisesti kompastuisi johonkin elämänsä tuttuakin tutummista kuopista.
Elämä onkin juuri tässä mielessä armollista: jos ei yhdellä kertaa opi, uusi tilaisuus on todennäköisesti kohta odottamassa.
Niinpä kun seuraavan kerran kompastut, rauhoitu ja odota hetki.
Vaikka pieleenmennyt esiintyminen, kokous tai tapaaminen ystävän kanssa ottaisi päähän tai hävettäisi kuinka paljon, vahinko on harvoin peruuttamaton ja kirpein harmikin kestää vain hetken.
Älä siis työnnä olotilaasi pois.
Sen sijaan pysähdy, hengitä rauhassa ja ota mielessäsi kaksi askelta taaksepäin.
Kysy sitten itseltäsi:
- Miten tunne tuntuu kehossasi? Missä se tuntuu?
- Millaisia ajatuksia tai sisäistä puhetta tunteeseen liittyy?
- Millaisia mielikuvia tai pelkoja tunne/tilanne herättää sinussa?
- Mitä sinun tekisi mieli tehdä, kun tunnet tällaista tunnetta?
- Mistä tunteesi oikeastaan kertovat?
- Millä tavalla haluaisit toimia, kun seuraavan kerran olet samankaltaisessa tilanteessa?
- Miten sinun kannattaa siinä tapauksessa valmistautua?
Ja vielä: Millä tavalla voisit olla itsellesi ystävällinen juuri nyt?
Kolme hyvää syytä poimia itsellesi ilmainen opas ja tilata maksuton viikkokirje!
- Joka sunnuntai sähköpostiisi saapuu voimaannuttavia eväitä seuraavaan viikkoon.
- Saat ensimmäisten joukossa tiedon uusista kirjoituksista ja kursseista.
- Liittymislahjaksi saat valintasi mukaan rautaisen annoksen asiantuntijatietoa ja -ohjausta elämänilosi ja voimiesi vahvistamiseen (pdf).
