Oletko huomannut, että meidän voimavaratietoisten ihmisten joukossa suorittamisesta on tullut suorastaan noloa?
Suorittaminen ei kuulosta luovalta, ei vapaalta, suorittamalla saa aikaan vain suorituksia.
Ja silti me edelleen suoritamme. Siihen täytyy olla hyvät syyt.
Tässä artikkelissa pääset pohtimaan kanssani suorittamisen syitä, seurauksia, ja sitä miten työn lopultakin saa palautettua oikealle paikalleen.
Miksi me suoritamme? Miksi sinä suoritat? Mitä hyvää on suorittamisessa?
Suorittamisen tunnelmiin tuskastuneena hyvien puolien löytäminen voi olla vaikeaa. Mutta yksi löytyy hakematta: Suorittamalla saa aikaan!
Koko työnteon alkuperäisenä tarkoituksena on, että sitä kautta pysyy hengissä. Saa katon pään päälle, ruokaa ja lämmintä.
Silloin työntekoon on selvä, konkreettinen, täysin hahmotettavissa oleva syy silloinkin, kun työ menee raskaan raatamisen puolelle.
On kuitenkin helppo horjahtaa romantisoimaan entisiä aikoja ja kuvitella, että elämä oli hyvää, koska niin tarpeet kuin tekeminenkin olivat kouriintuntuvia, konkreettisia.
Riittikö tämä silloinkaan? Eivätkö ihmiset ennen kokeneet tyhjyyttä ja merkityksettömyyttä? Takuulla kokivat.
Riittävän hyvä on kurssi sinulle, joka:
- Pelkäät ”paljastuvasi” – ajattelet siis olevasi muita huonompi.
- Pelkäät epäonnistumista ja siksi vitkuttelet asioiden tekemistä.
- Et usko riittäväsi tai kelpaavasi, joten yrität miellyttää muita ja suoritat arkea.
- Palaute ja erimielisyydet voivat tuntua musertavilta.
- Huijarisyndrooma kalvaa sinua – et usko itseesi.
- Vitkuttelet asioiden tekemistä, koska pelkäät epäonnistumista.
Kurssilla opit kohtaamaan itsesi ja pääset eroon kuristavasta epävarmuudesta. Voit lukea kurssin sivulta, miltä epävarmuus ja itsekritiikki näyttävät.
”Jatkuva epäilys omasta riittävyydestä on kuristava tunne – ja siitä vapautuminen on avaavaa. Tämä avautumisen tunne vapauttaa energiaasi, kun sinun ei tarvitse enää pyrkiä täydellisyyteen tai vältellä epäonnistumisia. Riittää, että olet sinä.”
– Liisa Uusitalo-Arola
Hengissäpysyminen on vasta alkua
Ihminen on psykofyysinen ja sosiaalinen kokonaisuus, näin opetettiin aikanaan yliopistossa. Määritelmähirviö tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että niin keho kuin mieli ja sielukin vaativat osansa.
Kun vatsa on täynnä ja huominen vaikuttaa turvatulta, nousevat muut tarpeet esiin.
Ruuan, levon ja turvan lisäksi me kaipaamme yhteyttä, oikeutta omaan tilaan ja itsemääräämiseen ja tietoa siitä, että tulemme kohdelluiksi reilusti ja oikeudenmukaisesti.
Perustarpeiden toteutumiseen pitäisi jo lapsuudessa syntyä hyvä luotto, että kehitys voi jatkua tasapainoisesti. Niin kasvavalle ihmiselle kehittyy joustava, elämän eteen heittämiin tilanteisiin avoimesti ja neuvokkaasti suuntautuva mieli.
Niin, ja sitten me melkein kaikki kaipaamme elämäämme myös merkityksellisyyden tunnetta, mahdollisuutta kasvaa, laajentua ja olla myös avuksi muille.
Suorittaminen selviytymistapana
Arkipäivän säröissä näyttäytyy meissä jokaisessa elävä lapsi kaikkine tarpeineen ja haavoittuvuuksineen. Ja kolhuja ja säröjä meillä on kaikilla.
Lapsen kokemus ei katoa minnekään iän lisääntyessä. Se vain kerrostuu uusien kokemusten alle.
Jos me emme tavoita sisintämme emmekä edes tiedä, mitä siellä oikeasti piilee, me luomme tuon sisäisen todellisuuden ulkopuolellemme.
Mitä ei tiedosta, sitä toistaa
Meillä ihmisillä on ihmeellinen taito luoda tai etsiä elämäämme asioita, jotka tavalla tai toisella heijastavat sisäistä elämäämme.
Sitä mitä me emme osaa ratkoa mielen sisällä, me yritämme ratkaista ihmissuhteissamme tai suhteessa vaikka omaan työhön.
Tässä ei olisi mitään vikaa, jos se toimisi. Usein kuitenkin taika raukeaa vasta sitten, kun me tiedostamme mistä on kyse. Mikä on suorittamisen juurisyy, miksi on niin mahdotonta sanoa ei ja lopettaa.
Hankalaksi asian tekee sekin, että jotkin automaattiset selviytymistavat näyttävät niin normaaleilta ja suorastaan toivottavilta.
Aikuinen ihminen ei voi heittäytyä kaupan lattialle makaamaan, vaikka kuinka mieli tekisi.
Suorittamisesta sen sijaan on tullut yleistyökalu, joka auttaa luovimaan työssä ja elämässä, ilman että tunteita ja tarpeita tarvitsisi kohdata tai mitään oikeastaan muuttaa.
Useimmiten myös ilman, että kukaan estäisi tai puuttuisi asiaan. Teemme ja toimitamme ja keräämme sulkia hattuun, vaikka taustalla vaanii epäilys.
Mitä järkeä tässä kaikessa on?
Suorittaminen kertoo usein neuvottomuudesta enemmän kuin mistään muusta.
Tunnista tarpeesi ja toimintatapasi
Onko sinulla esimerkiksi työelämässä voimakkaita mieltymyksiä tietynlaisiin tilanteisiin? Tai vastenmielisyyksiä?
Hankkiudutko jatkuvasti joukon johtajaksi? Tai peränpitäjäksi? Etsiydytkö vaativiin tehtäviin tai vältteletkö niitä? Oletko riskinottaja?
Ajatteletko salaa, että kukaan muu ei osaisi hoitaa työtäsi? Että olet korvaamaton? Tai toisin päin, tunnetko olevasi korvattavissa milloin vain?
Oletko mukava ihminen, joka menee vaikka millaiselle mutkalle ettei erimielisyyttä ja riitaa syntyisi? Tai päinvastoin, joudutko toistuvasti konflikteihin ja hakauksiin, etkä oikein ymmärrä miksi?
Mikä sinut oikeastaan ajaa tyypillisiin rooleihisi, ja miten viihdyt niissä? Mutkatta ja mukavasti, vai koetko jatkuvaa ristiriitaa siinä mitä teet, vaikka tekisit sen miten hyvin?
Koska oman itsen hahmottaminen on niin vaikeaa, meillä on taipumus etsiä syitä tekemisillemme itsen ulkopuolelta.
Kulttuurista, maailmantilanteesta, työelämän muutoksista. Lapsuus ja muu elämänhistoriakin kelpaavat olemisten ja tekemisten syyksi, kunnes syntyy ymmärrys, että lapsuus on meidän jokaisen sisällä, ja siitä miten se vaikuttaa, voit ottaa vastuun vain sinä itse.
Vastuunotto kuitenkin onnistuu vasta silloin, kun ymmärtää mikä itseä oikeastaan ajaa.
Omien ydintarpeiden ja niiden kohtaloiden jäljille pääsee tarkkailemalla omia tekemisiä, reaktioita ja toimintamalleja. Mikä toistuu? Mikä vetää sinua puoleensa kuin valo kärpäsiä? Ja miten sitten toimit?
Tutki tunteitasi
Itseensä tutustuminen on mielenkiintoista, mutta ei aina aivan helppoa eikä mukavaakaan.
Meihin jokaiseen mahtuu monta kerrosta. Ei ole läheskään aina niin helppo tietää mikä on se sisin tunne ja mikä myöhempää perua.
Olet ehkä oppinut tuntemaan itsesi vakaana suorittajana, luotettavana henkilönä joka toimittaa taatusti sen mitä on luvannut.
Tämä tuottaa tietynlaista tyytyväisyyttä itseen, ihan hyvästä syystä.
Mutta kun alat raaputtaa pintaa ja miettiä miksi oikeastaan toimit niinkuin toimit, saatat löytää jotain aivan muuta. Esimerkiksi sen, ettet oikeastaan tiedä miten toimisit jos yhtenä päivänä saisitkin huonoa palautetta.
Mitä silloin kokisit? Säilyttäisitkö edelleen vakaan itseluottamuksesi vai luuraako nurkan takana häpeä tai pelko, jonka kanssa on vaikea pärjätä?
Tunteet myös herättävät tunteita, riippuen siitä mistä kulmasta itseäsi katsot.
Jos katsot itseäsi uteliaan ystävällisesti, hankalienkin tunteiden ja tuntemusten tarkastelu on kuin kiinnostavaa salapoliisityötä.
Jos sinun kuitenkin on liian vaikea saada etäisyyttä esimerkiksi siihen vaativuuteen ja kriittisyyteen, jonka ehkä olet ehtinyt sisäistää osaksi itseäsi, häpeäkin voi herättää vain lisää häpeää.
Alat hävetä sitäkin että häpeät.
Jos näin käy, sinun on hyvä etsiä avuksesi toinen, puolueettoman ystävällinen ja myötätuntoinen henkilö, joka ymmärtää mistä on puhe.
Palauta työ oikealle paikalleen
Että suhteen työhön ja kaikenlaiseen tekemiseen saisi terveelle pohjalle, on tarkistettava muutama asia.
Jos tunnistat, mikä sinua ajaa sellaiseen suorittamiseen mitä et toivo, ja tunnistat taustalla vaikuttavat tunteet ja tarpeet, olet jo todella pitkällä.
Lisäksi pitää miettiä itse työtä.
Mikä on työsi varsinainen tarkoitus? Mikä on sen tarkoitus sinulle itsellesi, mikä on se tarkoitus mahdolliselle työnantajallesi tai asiakkaillesi, mikä on sen tarkoitus maailmankaikkeuden mittakaavassa?
Vaikka maailmankaikkesu on suuri, ei sinun tekemisesi silti tarvitse olla mitätöntä. Päinvastoin, laaja mittakaava nostaa esille arvot.
Mikä on se iso, sinun silmissäsi arvokas keko, johon olet kiikuttamassa omaa korttasi?
Vai kiikutatko kortta kekoon, jota et voi arvostaa, joka on sinulle hyvin ristiriitainen tai mahdollisesti vain aikansa elänyt?
Jälkimmäisessä tilanteessa elämässäsi voi olla konkreettisen muutoksen tarve.
Mitä tunteesi, tarpeesi ja kiinnostuksesi sanovat? Minkä asioitten tekemisestä sinulle tulee syvällä ja perustavalla tavalla hyvä mieli?
Tee näitä asioita ja yhteytesi itseesi vahvistuu. Sitä myötä kasvaa myös itseluottamuksesi, ja ennemmin tai myöhemmin mielessäsi syntyy suunnitelma.
Rakastu keskeneräisyyteen, harmaasävyihin ja siihen, että kaikella on rajat
On todella helppoa kehoittaa toista – tai vaikka itseäänkin – rauhoittumaan ja laskemaan rimaa. Mutta miten elämänikäinen suorittaja oikeasti tekee sen?
Vastaus piilee harmaasävyissä. Sietämisessä, siedättämisessä ja siedättymisessä. Juuri siinä, mikä on varsinkin perfektionistiselle, vaativuuden ajamalle suorittajalle niin vaikeaa.
Jos siedättää itseään pieni pala kerrallaan, myös vaikeat olotilat, ajatukset ja tunteet tulevat tihkumalla sisään. Sellaisina annoksina, että niistä vielä selviää.
Kaksi asiaa helpottaa keskeneräisyyden ja harmaasävyjen sietämistä
- Tieto siitä, että niistä ei pääse mihinkään. Ihminen ei yksinkertaisesti voi yltää täydellisyyteen – aina löytyy jotain huomautettavaa. Ja siksi toisekseen, mikä tässä maailmassa tulee varsinaisesti valmiiksi?
- Se, että keskeneräisyyden salliva elämä on paljon hauskempaa. Totutteluvaihe voi olla kankea, mutta kun vauhtiin pääsee, on höllääminen ja asioitten tekeminen vain perustelluista syistä koko ajan mukavampaa.
Rajat tarkoittavat hyvää huolenpitoa
Suorittamiseen sisältyy usein melkoinen annos suorastaan kuolemaahalveksuvaa rajattomuutta.
Tämä on ymmärrettävää sisäisen lapsen maailmassa, jossa kaikki on mahdollista. Jos ei itselle niin jollekin toiselle on.
Siinä maailmassa on olemassa väkevä yli-ihminen joka pystyy mihin tahansa ryhtyykin, eikä sairastu tai kuole niin millään. Jos yli-ihminen ei ole joku muu, niin kuvitelmissa sellaiseksi ryhdytään itse.
Rajattomuus on kuitenkin myös suojattomuutta. Jos tekemisellä ei ole rajoja, se on kuin olisi heitteillä. Rajojen laittaminen itselle taas on kuin hyvää vanhemmuutta.
Kun laitat rajoja tekemisillesi, luot turvaa. Jos et tiedä missä sopiva työnteon raja on, voit nojautua vaikka työaikalakiin, joka määrittelee sopivaksi viikkotyöajaksi 40 tuntia.
Ei ole yhtään noloa myöntää, että sinussa, kuten meissä kaikissa, voi olla osia, jotka ovat kuin pieni lapsi, joka ei vielä oikein osaa.
Ja mikä parasta, ei tarvitsekaan. Koko ikämme meillä on oikeus ja lupa yrittää, erehtyä, oppia, opetella, pyytää ja saada apua. Sinullakin.
Riittävän hyvä on kurssi sinulle, joka:
- Pelkäät ”paljastuvasi” – ajattelet siis olevasi muita huonompi.
- Pelkäät epäonnistumista ja siksi vitkuttelet asioiden tekemistä.
- Et usko riittäväsi tai kelpaavasi, joten yrität miellyttää muita ja suoritat arkea.
- Palaute ja erimielisyydet voivat tuntua musertavilta.
- Huijarisyndrooma kalvaa sinua – et usko itseesi.
- Vitkuttelet asioiden tekemistä, koska pelkäät epäonnistumista.
Kurssilla opit kohtaamaan itsesi ja pääset eroon kuristavasta epävarmuudesta. Voit lukea kurssin sivulta, miltä epävarmuus ja itsekritiikki näyttävät.
”Jatkuva epäilys omasta riittävyydestä on kuristava tunne – ja siitä vapautuminen on avaavaa. Tämä avautumisen tunne vapauttaa energiaasi, kun sinun ei tarvitse enää pyrkiä täydellisyyteen tai vältellä epäonnistumisia. Riittää, että olet sinä.”
– Liisa Uusitalo-Arola
Kolme hyvää syytä poimia itsellesi ilmainen opas ja tilata maksuton viikkokirje!
- Joka sunnuntai sähköpostiisi saapuu voimaannuttavia eväitä seuraavaan viikkoon.
- Saat ensimmäisten joukossa tiedon uusista kirjoituksista ja kursseista.
- Liittymislahjaksi saat valintasi mukaan rautaisen annoksen asiantuntijatietoa ja -ohjausta elämänilosi ja voimiesi vahvistamiseen (pdf).
