Mikä uupumuksessa hirvittää – ja miten päästä alkuun muutoksen kanssa

Avasin keväällä 2021 kyselyn, jossa pyysin vastaajia kertomaan, mikä heitä huolettaa omassa jaksamisessaan ja elämässään ylipäätään.

Halusin kuulla muutoksen toiveista ja samalla myös peloista. Mitä voisit toivoa tapahtuvaksi omassa itsessäsi tai elämässäsi, mutta mikä samalla pelottaa: Mitä jos ei muutosta tapahtuisikaan, mihin tämä kaikki voi johtaa?

Muun muassa tällaisia muutoksen toiveita kyselyssä nousi esiin, kun siihen oli vastannut 105 ihmistä.

Luotan siihen, että vastausten avaaminen on avuksi todella monelle itsensä kanssa kärvistelevälle – lisäksi olen muuttanut tai karsinut vastauksia niin, ettei henkilön tunnistaminen voi mitenkään olla mahdollista.

• Rohkeutta toivoisin lisää. Minua pidetään rohkeana ja monella tapaa olenkin sitä, mutta juuri sitä toivoisin eniten lisää.
• Haluan oppia lisää itseni puolustamisesta ja epämiellyttävien tunteiden kohtaamisesta. Usein siirrän asioita unohtamalla ne, oikeammin unohdan ne, koska en halua kokea avuttomuuden ja osaamattomuuden kokemuksia vaikeiden asioiden kanssa.
• Toivoisin pääseväni sinuiksi ankaran, sisäisen piiskurin kanssa, joka luo minulle ahdistusta ja pelkotiloja, jotka saavat minut koko ajan tekemään asioita. Iltaisin olen usein aivan uupunut, kun koko päivä on mennyt tehtävälistan kanssa juosten.
• Toivon, että osaisin miettiä jaksamiseni rajat ja hyvällä omalla tunnolla kertoa niistä toisille, pysyä rajoissa toisten reaktioista huolimatta ja pysyä erillisenä omissa reaktioissani.
• En jäisi vellomaan tapahtuneissa asioissa, mille en mitään voi ja jotka ovat yleensä ihan pieniä asioita. Eli niillä ei ole mitään merkitystä.
• Haluaisin päästä peloista, uskaltamisen esteistä.
• Suhtautuisin tasaveroisesti itseeni. Ts. Loppuisi uskomus, ensin muut, sitten minä. Lakkaisin pienentämästä itseäni. Laittaisin omat tarpeet yhtä tärkeäksi kuin toisten tarpeet.
• Haluan edelleen vahvistaa päässäni seuraavia ajatuksia, vaikka olenkin mielestäni jo oikealla polulla: 1. Riittävän hyvä riittää! 2. En ole vastuussa muiden tunteista
• Haluaisin todella opetella sanomaan EI, kun minulle tyrkätään lisää töitä, lisää luottamushommia, lisää kaikkea. Osa minut tuntevista ihmisistä osaa järkyttävän hyvin painella niitä nappuloita, joilla minut saa tekemään asioita, vaikka itse en haluaisikaan!
• Minulla on koko ajan tunne siitä että pitäisi tehdä enemmän ja paremmin. Olen tyypillinen suorittaja. Haluaisin eroon siitä peikosta päässäni joka haluaa minun olevan täydellinen työssäni, täydellinen äitinä, täydellinen vaimona, täydellinen naisena, täydellinen harrastuksissani. Tiedän että “vähän sinnepäin” riittää. Vielä kun sen ajatuksen saisi aktiivisesti pysymään arjessa. Tällä hetkellä uupuneena ja asioita pohtineena ajatus on selkeä mutta pelkään että ajaudun takaisin samaan huomaamattani.
• Suhtauduin ennen asioihin uteliaan positiivisesti. Haluaisin saada sen asenteen takaisin. Nyt tunnistan lähinnä katkeruutta, ilottomuutta, motivaation ja kiinnostuksen puutetta. Haluaisin muuttua ihmiseksi joka taas jaksaa tsempata muita ja kokea iloa ja innostusta monenlaisista asioista.
• Jos pystyisi paremmin ajattelemaan itseään, vailla syyllisyyttä siitä, että on sanonut jollekin asialle ei. Haluaisin tehdä elämässä valintoja itseni hyväksi.
• Toivoisin, etten tuntisi itseäni heikoksi ja huonoksi. Minä jo hyväksyn oman tilani, mutta töissä ei tilannetta osata ottaa huomioon. Siellä voin huonosti, muutoin omaan tahtiin vailla vaatimuksia on mukavaa tassutella eteenpäin huolettomana.
• Haluaisin kokea olevani elinvoimaisempi. Kokea ajatteluni olevan selkeämpää ja kirkkaampaa kuin mitä se nykyisin on ja on ollut jo vuosia. Näin pystyisin paremmin nauttimaan elämästä, toteuttamaan toiveitani enkä kokisi päivittäin vaivaamaa väsymyksen tunnetta.
• Toivoisin, että osaisin tehdä asiat RIITTÄVÄN lähelle ilman huonoa omaatuntoa. Olen lähtenyt siitä, että en voinut parsia mustaa sukkaa sinisellä langalla. Oli outo ja samalla vapauttava kokemus, kun oikeasti tein niin.

Entä sitten pelot?

Millaisia uhkakuvia vastaajat näkivät elämässään siinä tapauksessa, ettei mitään muutosta tapahtuisikaan?

Seuraavat ajatukset eivät ole missään järjestyksessä edelliseen listaan nähden.

• Kurjalta näyttäisi. Surisin vain vanhenemistani.
• Olen edelleen tyytymätön, nihkeä olo. Väsynyt ja uupunut.
• Olen loppuunpalanut, kuten kävi kolme vuotta sitten. Nykyinen työni on henkisesti minulle aivan liian raskasta.
• Olen jumissa, ahdistunut, elämä valuu hukkaan ja fyysinen ympäristöni syö valtavasti energiaa sekä estää minua toteuttamasta itseäni ja unelmani.
• En edelleenkään luottaisi tarpeeksi itseeni enkä uskaltaisi pitää puoliani etenkin työelämässä.
• Olen ollut jälleen sairauslomalla. Tekemättömiä asioita on paljon. Harmittaa, kun en uskalla heittäytyä, nauttia ja olla iloinen. Olen kyyninen ja varautunut. Lähimmäiseni kyselevät, onko kaikki ok ja sanon, on kaikki on hyvin, älkää minusta murehtiko ja tunnen syyllisyyttä.
• Lipsuisin edelleen rajojen pidossa, olisin jatkuvasti hermostunut ja väsynyt. Työssä olisin koko ajan selviämisen rajamailla ja vapaa-ajalla huolehtisin muista. Omaa aikaa ei jäisi.
• Olisin edelleen kireä, suorittaisin ja pelkäisin niin paljon kaikkea, etten saisi nukuttua öisin. Hermostoni kävisi ylikierroksilla jatkuvasti ja kaikki energiani menee siihen, että yritän väistellä hankalia tunteitani ja ajatuksiani.
• Jos mikään ei muutu, negatiivinen ja turhautunut sisäinen puhe jatkaa työtään. Se syö itseluottamusta ja itsearvostusta. Kaikkein eniten harmittaisi juuri se, että ei pidä itseään arvokkaana, kykenevänä ja riittävänä.
• Elämä olisi yhtä suorittamista ja hukun kotitöihin.
• Kaikkein eniten harmittaisi, että lapsillani ei olisi se iloinen ja innostuva äiti, vaan huonosti läsnäoleva ja väsynyt äiti, josta lapset ovat huolissaan.
• Harmittaisi, että olen yhä jumissa ja elämä jäisi elämättä. En jaksaisi mitään, mistä oikeasti tiedän nauttivani. Menettäisin loputkin ystäväni, koska vetäydyn enkä jaksa mitään tai ahdistun. Päätyisin luultavasti pois työstäni, koska en osaisi vieläkään sitä rajata, uupuisin vain lisää. Se olisi taloudellinen katastrofi.
• Se että lapset ovat taas vuoden vanhempia, enkä ole jaksanut niin paljon heidän kanssaan.
• Olisin edelleen kovin väsynyt ja kivut vaan lisääntyisivät kehossa. Olisin harmissani, kun elämä vain lipuu ohi. En jaksaisi sitä, etten riitä itselleni. Minua harmittaisi se, että luovun kaikista mukavista ja ihanista asioista väsymyksen vuoksi. Minua harmitttaisi se, etten pidä huolta itsestäni.
• Edelleen olisi ahdistuksen hetkiä ja riitoja miehen kanssa, hakisin koko ajan omaa paikkaa ja tilaa, oikeutta olla sellainen kuin olen. Itkukohtauksia, väsymystä, huonoja öitä ym. stressireaktioita. Vaativuus läsnä, pitää tehdä ja suorittaa ja yrittää sillä ansaita arvostusta. Eniten harmittaisi, että moni hieno hetki ja tilanne menisi pilalle tunnelukkojen iskiessä päälle.
• Oikeastaan en pidä kovin todennäköisenä, että isoa muutosta tapahtuu, mutta josko edes pientä, tai uuvun täysin. Isompi muutos vaatisi kovin moneen asiaan koko perheen mukaantuloa ja vastuunoton lisääntymistä tai työssä työnkuvan uudelleen määrittelyä ja työmäärän vähentämistä.
• Sinnittelen päivästä ja viikosta toiseen. Mieleni on täynnä “nämä asiat pitäisi hoitaa”-ajatuksia, selviän niistä räpiköiden. Unohtelen asioita ja turhaudun, kun muistan unohtaneeni ne. Olen hajamielinen, ajan kameratolppaan kadun varrella, josta ajan päivittäin, unohdan parkkikiekon, sadattelen virhemaksua ja mielessäni haukun itseäni tyhmäksi lahopääksi.
• Puhun itselleni rumasti. Valvon illalla myöhään, kun en saa ajatuksiltani unta. Haluaisin nukkua aamulla pitkään, koska olen väsynyt, pakotan itseni uuteen päivään.
• En jaksa tavata ystäviäni. Velvollisuudentunnosta tapaan lähimmäisiäni. Muiden ihmisten kohtaaminen tuntuu kuormittavalta ja tapaamiset täytyy järjestää ja se väsyttää. Teen asioita, jotka eivät etene minnekään.
• Eniten harmittaisi se, että olen kadottanut itseni. Tiedän, etten ole tälläinen surkimus ja negatiivinen. Tiedän, millainen on onnellinen minä ja olen kaukana siitä. Harmittaa, että olen antanut itseni hävittää itseni ja elinvoimani.

On oikeastaan aika häkellyttävää, miten usein me tiedämme hyvin mitä tarvitsemme, mutta juuri tuon asian salliminen itselle on vaikeaa

Tiedät, että sinun tarvitsee sanoa ei, mutta juuri tuo sana ei tahdo millään tulla suusta ulos.

Tiedät, että sinun on aika viimein uskaltautua keskustelemaan työnkuvastasi, silläkin uhalla että päädyt lopulta vaihtamaan työpaikkaa tai jopa alaa. Lykkäät asian puheeksi ottamista kuukaudesta toiseen ja väsyt yhä enemmän.

Tiedät, ettet enää jaksa kantaa entisenlaista vastuuta puolisosi lapsista / omista lapsenlapsistasi / iäkkäistä vanhemmistasi / naapurin koirasta, mutta tunnet musertavaa syyllisyyttä, kun mieluummin lojuisit kylvyssä tai vain olisit yksin.

Tiedät, että nykyinen työtilanteesi tekee sinusta katkeran, tyytymättömän ja huonon esimerkin nuoremmille kollegoillesi, mutta koet itsesi luuseriksi jos päästät irti siitä mitä olet saavuttanut.

Tiedät, että jos jatkat töitäsi nykyiseen tahtiin, niin et jaksa edes keski-ikään, muttet uskalla hidastaa siinä pelossa, että sinut sitten unohdetaan.

Ja niin edelleen, ja niin edelleen.

Omakohtaista muutosta voi käynnistää yleensä kolmesta suunnasta

Ajatuksista, kokemisen tavasta tai käytännön toiminnasta.

Ajatusten haastaminen on ainakin periaatteessa helppoa: ihanko oikeasti sinut unohdetaan, jos otat viikon vapaata? Ajatusten haastamiseen löydät keinoja muun muassa Uuvuksissa-työkirjastani.

Kokemisen tapaan kuten yleensäkin tunnereaktioihin on vaikutettava kiertotietä, kehon kautta. Kun keho on rauhallisempi, myös ajatukset ja tunteet yleensä rauhoittuvat. Tähän löydät keinoja Youtube-kanavaltani. Kokeile esimerkiksi Tapping-tekniikkaa tai ravistelutekniikkaa. Tai sitten meditatiivisia aamusivuja tai taiteilijatreffejä!

Yleensä kuitenkin ajatellaan, että kaikkein helpointa on aloittaa suoraan käytännön muutoksista, kunhan pidät ne pieninä ja kokeilunomaisina. Voit aina kokeilla kepillä jäätä, ja samalla tunnustella millaisia tunne- ja ajatusrektioita kokeilusi saavat aikaan mielessäsi.

Voi hyvin käydä, etteivät ne sittenkään ole niin kestämättömiä kuin kuvittelit.

Alla on vielä yksi tapa päästä alkuun muutoksen kanssa. Kokeile!

Haluatko tietää, mitä kyselyyn tähän mennessä osallistuneet kertoivat hyvästä elämästä? Artikkelin löydät täältä!

Kolme hyvää syytä poimia itsellesi ilmainen opas ja tilata maksuton viikkokirje!

1. Joka sunnuntai sähköpostiisi saapuu voimaannuttavia eväitä seuraavaan viikkoon.
2. Saat ensimmäisten joukossa tiedon uusista kirjoituksista ja kursseista.
3. Liittymislahjaksi saat valintasi mukaan rautaisen annoksen asiantuntijatietoa ja -ohjausta elämänilosi ja voimiesi vahvistamiseen (pdf).

Lataa oppaasi täältä!